Keskustelu

« aihelistaan

Pihtileimauksia - Since 2004 till 2017

  • nimimerkki

    LK

    24.8.2017 klo 19:26
    Avaan syksyn ajaksi pohdiskelublogin tarkkuussuunnistuksesta tähän keskusteluketjuun. Saa kommentoida, jos siltä tuntuu.

    Kohta 1,5v takana kisataukoa. Tai en tiedä vieläkään palaanko kisoihin enää koskaan. Saa nähdä. Tuossa ajassa olen kuitenkin käynyt kokeilemassa tarkkuussuunnistusta muutaman kerran ja kuullut lukuisia juttuja kisoista, niin ulkolaisilta tutuilta kuin suomalaisilta. Parhaat ja mielestäni totuuden mukaisimmat jutut kuulee suoraan tutuilta eikä mistään keskustelupalstoilta. Tänne tuntuu suodattuvan välillä vain siloiteltu totuus.

    Istun Slovenialaisen metsän laidalla B&b rappusilla. Tulin juuri kartoittamasta tarkkuussuunnistuskarttaa. Ei kovin kummainen maasto. Oikeastaan Suomessa ei tälläisestä maastosta tehtäisi karttaa, paitsi vuoden 2006 MM-kisoihin tehtiin vastaavanlaisesta maastosta. Lykynlammen supikoista. Paikoitellen hyvin juurakkoista polkua, vähän korkeuseroja ja muotoja, sitä enemmän puskaa.

    Olen puoli viikkoa kuunnellut Slovenialaisen trailo-skenen ongelmia. Käytännössä laji on kuihtunut täällä 1,5 perheen harrastukseksi. Pyörätuolissa kulkijat on saatu pois pelistä, kun naapurimaassa on viety kisoja sellaiseen maastoon, missä pyörätuolilla ei ole päässyt edes lähtöpaikalle. Sloveniassa on ehkä muutama kisa vuodessa. Mikä on saattanut kuihduttaa muiden innon? Kartat ovat nöihin päiviin olleet tyyliä vähän mitä sattuu ja pääasiassa suurennettu 80-luvun lopun 15000-suunnistuskartoista. Niihin karttoihin on sitten isketty kartan kohteiden sijaintitarkkuuteen nähden liian lähekkäin lippuja, joista useampi on saattanut olla yhtälailla oikein. Protesteja, valituksia, eri puraa. Henkilökohtaisuuksiin menemistä.

    Lähteekö trailo täällä enää nousuun? En tiedä. Nyt on kolmas vuosi putkeen, kun olen tekemässä täällä ilmaiseksi karttoja. Maailmankuvan laajentamisen ja seikkailun takia. Ihan mukavaa touhua ja pohja-aineistot ovat himpun verran tarkempia kuin kotosuomessa. Mitä tekisin toisin? Sloveniassa ei olla havahduttu tempoon. Käytännössä ei ole ollut yhtään laadukasta taajama/kaupunki tempoa tähän mennessä. Ja nekin muutama mitä on ollut, niin 10 vuotta vanhalla sprinttikartalle ja liian kikkailutyylisellä liputuksella. Selkeää, helppoa ja nopeaa, silloin saattaisi joku nuori innostua. Nyt maan trailo-mentaliteetti on tainnut olla vähän niin, että "mahdollisimman vaikeita tehtäviä". Muistelen omalta uralta, että niistä sai vain harmaita hiuksia, protesteja ja pettymyksiä. Harva maallikko niistä syttyy. Täällä laji näyttäytyy hyvin spesifinä ja marginaalisena. Jos mitään muutosta ei tehdä, sellaisena se tulee pysymään.

  • nimimerkki

    Jari

    24.8.2017 klo 23:11
    ei voi kun yhtyä laten kirjoitukseen kipupisteistä.
    "mahdollisimman vaikeilla tehtävillä" ja kikkailuilla on varmin tapa karkottaa ensikertalaiset ja tavalliset suunnistajat kisoista. Pitää nääs olla oikea tarkkuussuunnistaja, jotta osaa kaikki jipot. Edellämainituista syistä ns. pohjoismaiset säännöt hyllytettiin aikoinaan Suomessa.

    Minusta Suomessa on viimevuosina ollut hyviä tehtäviä. Tempot suorastaan loistavia: nopeita, selkeitä, kiistattomia ilman turhaa kikkailua. Kikkailua näkee preossakin enää harvoin, jos ei ollenkaan. "Protestitehtävät" johtuvat lähestulkoon aina maaston ja karttakuvan välisestä epätäsmällisyydestä. Se strategia on toiminut, että tehdään kiistattomia tehtäviä paljon (25+) kuin että yritetään väkisin vääntää vaikeita.

    Late, laita maisemakuvia sit naamakirjaan !
  • nimimerkki

    LK

    25.8.2017 klo 20:29
    Kun on siirtynyt tarkkuussuunnistusguruksi, eli tilanteeseen, jossa useampi maailmanmestari pyytää tekemään samanpäivän aikana jotain, täytyy myös kehittää ajattelua ja käydä kilvoittelemassa munkkielämän tapaan ulkomailla alppikirkonkellojen kumistessa takana. Tämän retriittiviikon aikana on ehtinyt syystä pohdiskelemaan tarkkuussuunnistusta. Monta "viisasta" ajatusta on pyörähtänyt mielen spiraalissa, mutta valaisevin idea tuli siinä vaiheessa, kun...

    Valmistelin paikalliselle tuoreelle maailmanmestarille yllätystempoharjoitusta ja mietin miten saada haastetta helpolle tempoasemalle. Tein 9 helpohkoa elit-tehtävää ja exportasin ne tiff-kuvatiedostoiksi. Epähuomiossa painoin valokuvien katseluohjelman "Toista diashow" -näppäintä ja toistin tehtävät diashowna( 5,5 sekuntia per tehtävä = 49,5 sekuntia).

    Hidasta tempoon, joten vaihdoin kuvanvaihtovauhdin normaalista nopeaksi. Nyt tehtävän nopeus on 3,5 sekuntia. Wualaa, paineistettu treenikonsepti on syntynyt! Käsien nopeus ei enää vaikuta suoritukseen ja kaikille tulee sama aika, mutta eri määrä virheitä. 7-10 tehtävää per asema lienee riittävä. Eiköhän siinä erojakin synny. Pahinta tässä on se, kun idea alkaa vastaamaan sprinttisuunnistuksen ja muiden suunnistuslajien kartanlukuvilkaisunopeutta ja nopeaa päätöksen tekoa..
  • nimimerkki

    Antti

    26.8.2017 klo 11:21
    Tuo on hieno treeni. Vielä pitää saada portaaton säätö kartanvaihtonopeuteen, jotta päästään rikkomaan rajoja. Eiköhän irtiottokykyä saa kehitettyä, kun pyörittelee noita kahden tai vaikka yhden sekunnin tahtia.

    Tämän voisi myös jalostaa täysin digitaaliseksi siten, että ensin näytettäisiin maastoa ja lippuja vaikka 5-10 sekuntia ja sitten vain kartat pyörimään valitulla nopeudella.
  • nimimerkki

    Mikko

    6.9.2017 klo 15:53
    Tempoa voisi tosiaan treenata slideshow:lla, vuorotellen kartta ja maastokuva kompassilla höystettynä tms. Onkohan valmiita settejä jo jossain netissä?

    Vanhoja kisoja kahlatessa törmäsin PreO:n osalta valokuvaversioon Kokemäeltä. Aika hankalalta tuntui valokuvista ratkoa ja PreO:lle tyypillinen liikkuminen ratkaistaessa jää pois. Mutta toi on ihan hauska setti. Ja tosiaan Tempon osalta ei ole ongelmaa liikkumisen suhteen slideshown tapauksessa.

    https://www.trailo.fi/tulokset/2013/kokemaki-5-9-2013/

    Yhtenä kuivaharjoittelun muotona olen käyttänyt vanhojen karttojen ja ratkaisukarttojen katselua tietokoneella. Toki vanhoja kisoja on tullut myös kierrettyä ilman rasteja. Katsoo maastosta missä rasti pitäisi olla ja menee sitten lähemmäs katsomaan menikö oikein. Jos kyseessä on rastirypäs niin ratkoo ensin kaikki rastit ennen tarkastusta lähempää. Tarkastuksen yhteydessä voi myös katsoa ratkaisukarttaa. Joskus saattaa löytää vanhoja ratamestarien merkkejä lippujen sijoittelusta. Tällä tavalla ainakin oppii etsimään ympyrän keskipistettä ensimmäiseksi ennen hämääntymistä lipuista :-)

    PreO radan vois myös piirtää itse jonkun polun varteen. Käy sitten ratkomassa rastit, rasti on nolla jos kohde ei näy. Lopuksi voi käydä lähempää tarkistamassa. Tässä treenissä voi hioa ajatteluprosessia ja voihan sitä vielä tekaista kuvitteelliset määritteetkin. Muutama A-Z henkinen rata on tullut kierrettyä tähän tyyliin.
  • nimimerkki

    Juha

    7.9.2017 klo 08:17
    Mikko: Tässä pari linkkiä sivuille, joilta löytyy TempO treenejä:

    http://www.yq.cz/trail-o/TempO/
    http://www.trailo.it/Presentazione.asp

    Ihan kivaa ajanvietettä ja itsekin niitä viime talvena lajiin tutustuessani kävin läpi. Valokuva on valokuva ja niistä en ainakaan minä pysty kuin jostain yksittäisestä hahmottamaan syvyyksiä.

    Paremman treenin ja raitista ilmaakin samalla saat tuolla ulkona. Kartta mukaan ja löytäessäsi tempoasemaksi sopivan paikan pysähdyt. Katselet maisemaan 10 sekuntia ja sitten karttaa. Itse tosin olen ollut liikkeellä ilman varsinaista karttaa, pelkän pohja-aineiston kanssa. Vilkaisu maisemaan ja kynällä se paperille. Toinen vilkaisu jne. Sitten tarkistukseksi katsomaan samaa toisesta suunnasta. Tuolla harjoituksella alkavat pikkuhiljaa osua etäisyydet ja suunnat kohdilleen ihan itsestään.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Pihtileimauksia - Since 2004 till 2017