Historiaa

Tarkkuussuunnistuksen historiaa

 

Alku Ruotsista

Tarkkuussuunnistuksen alkuperä juontaa 1970 -luvun Ruotsiin. Alun perin lajia kehitettiin suunnistuksen vammaisurheilumuodoksi ja se tunnettiinkin ensi alkuun vammaissuunnistuksena. Lajin ”suuri kehittäjä” oli Arne Yngström Örebron Hagabystä, joka järjesti lajin ensimmäisen tapahtuman 1979.

Ruotsissa lajia alettiin vähitellen harrastaa 1980-luvun alkupuolella. Aluksi tämä kilpailumuoto oli tarkoitettu vammaisille ja ennen kaikkea pyörätuolia käyttäville.

1990-luvun alussa mukaan hyväksyttiin myös osanottajia, joilla ei ollut mitään toimintaesteitä. Nimikin muutettiin vammaissuunnistuksesta tarkkuussuunnistukseksi 1995 (ruotsalainen nimi precisionsorientering). Seuraavana vuonna Ruotsissa järjestettiin ensimmäiset ”valtakunnanmestaruuskilpailut”. Tämä tapahtui luonnollisesti Arne Yngströmin ollessa kilpailunjohtaja ja historiallinen, ensimmäinen voittaja oli Nils Wahlberg Uppsalasta. Vasta vuonna 2002 kilpailtiin ensimmäisen kerran virallisesti Ruotsin mestaruudesta.

Yhdet säännöt merkittävä edistysaskel

Vähitellen 1990 -luvulla laji alkoi kiinnostaa myös Ruotsin ulkopuolella. Iso-Britanniassa laji nimettiin nykyisin parhaiten tunnettuun muotoonsa Trail Orienteering, eli TrailO.

Lajin sisällä kehitystyö kulki jonkin aikaa kahta tyylillisesti toisistaan eroavaa linjaa myöten. Puhuttiin brittiläisestä ja pohjoismaisesta tyylistä. Lajin kannalta merkittävä saavutus on ollut vuonna 2010 julkaistut kansainväliset säännöt ja tekniset ohjeet, joiden myötä laji on saatu yhteneväiseksi ympäri maapalloa.

Suomessa Kymenlaakso oli edelläkävijä

Suomeen laji rantautui 1990 -luvun puolivälissä kuusankoskelaisen rehtori Seppo Tahvanaisen ansiosta. Hän toi Kymenlaaksossa lajia esille hyvin aktiivisesti ja järjesti useita harjoitustapahtumia, joihin oli kutsuttu lähinnä eri vammaisjärjestöjen edustajia. Ensimmäiset viralliset tarkkuussuunnistuskilpailut Suomessa järjestettiin 1997 juuri Kymenlaaksossa Kuusankosken Urheiluseuran isännöimänä. Seppo Tahvanaisen työ lajin tunnetuksi tekemisessä on poikinut Kymenlaakson alueella mm. vuodesta 1999 järjestetyn Trail-O Kymenlaakson Cupin.

1997 myös tamperelaiset Hannu Niemi ja Sari Salomaa-Niemi osallistuivat Suomen Suunnistusliiton järjestämälle TrailO-kurssille Kuusankoskella. Lajin lanseeraaminen oli Lea Laurellin vastuulla ja käytännön harjoituksista vastasi Seppo Tahvanainen.

Kansainvälistä kilpailua – virallisesti ja vähemmän virallisesti

TrailO:n Euroopan mestaruudesta on kilpailtu jo vuodesta 1994, alkuun tosin hyvinkin epävirallisesti. Ensimmäiset viralliset lajin Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin Latvian Ventspilsissä 2008. Sen jälkeen Euroopan mestaruuksista on mitelty joka toinen vuosi pääosin suunnistuksen EM-kisojen yhteydessä. Ensimmäisistä virallisista EM-kilpailuista alkaen Suomen joukkue on osallistunut kilpailuihin joka kerta.

TrailO:n ensimmäinen maailmancupin kilpailu järjestettiin 1999 Skotlannissa suunnistuksen MM-kisojen yhteydessä.

Vuonna 2001 Tampereella järjestettyjen suunnistuksen MM-kisojen yhteydessä järjestettiin myös TrailO:n maailmancup ja EM-kisat. Järjestelyistä vastasivat suurelta osin Hannu Niemi ja Sari Salomaa-Niemi. He olivat järjestäneet muutamana kesänä Tampereella harjoituksia noin viidelle pyörätuoleilla kulkevalle lajin harrastajalle. Maailmancupin kilpailuun valmistautuessaan Hannu ja Sari kävivät vuonna 2000 O-Ringenillä kiertämässä pari osakilpailua. Tutustuminen herätti ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, sillä rastitehtävien ratkaisuihin ei ollut mitään perusteluja. Syksyllä Hannu sai avukseen tulevan kilpailun valvojan Brian Parkerin, jonka kanssa ratasuunnittelu onnistui.

Kilpailussa oli osanottajia neljästätoista maasta ja ne onnistuivat erittäin hyvin. Huvittavana asiana voidaan mainita mm. se, että Hannu Niemikin sai vasta joskus jälkeenpäin tietää, että käyty Euroopan mestaruuskilpailu ei ollutkaan virallinen.

Arvokisoihin karsittiin

Noihin kotikisoihin piti tietenkin saada myös kotimaasta joukkue, joten Hannu Niemi järjesti kesäkuussa karsintakilpailun Tampereella. Kilpailun valvojana oli Seppo Tahvanainen.

Vuonna 2004 järjestettiin ensimmäiset viralliset eli Kansainvälisen Suunnistusliiton (IOF) alaisetTrailO:n maailmanmestaruuskilpailut Ruotsin Västeråsissa. Näitä kilpailuja varten järjestettiin karsintakilpailut Siuntiossa ja Keravalla. Näin Suomikin sai joukkueen ensimmäisiin MM-kisoihin. Näihin aikoihin lajin pariin tuli Suomessa enemmänkin aktiivisia harrastajia ja kilpailumäärät lisääntyivät. Myös suomalaisten menestys on noussut vuosien myötä.

Vuonna 2006 maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Joensuun Fin5 -suunnistusviikon ja pyöräsuunnistuksen MM-kilpailujen yhteydessä. Ratamestarina toimi silloin vielä alle kaksikymmentävuotias Lauri Kontkanen, josta myöhempinä vuosina on kehkeytynyt yksi maailman menestyneimpiä tarkkuussuunnistajia yhdessä Antti Rusasen kanssa.

Pohjoismainen maaottelu

Hyvin onnistunut maailmancupin kilpailu 2001 aiheutti sen, että jo muutamana vuonna järjestetyn pohjoismaisen joukkuemaaottelun järjestelyvuorot menivät uusiksi ja Suomi sai järjestettäväkseen vuoden 2002 maaottelun. Kuin itseoikeutettuna, järjesti Seppo Tahvanainen kilpailut Kuusankoskella, Hannu Niemi toimi valvojana. Kilpailussa oli osanottajia Ruotsista neljätoista, Tanskasta kymmenen, Norjasta seitsemän ja Suomesta kaksikymmentä kaksi.

Järjestetystä maaottelusta huolimatta Suomi ei saanut joukkuetta vuoden 2003 ja 2004 maaotteluun.

Pohjoismainen joukkuemaaottelu on järjestetty Suomessa vuosina 2005 Helsingissä, 2009 Sipoossa, 2013 Sastamalassa ja 2017 Nokialla. Vuodesta 2005 Suomi on ollut mukana maaottelussa useammalla joukkueella. Pitkään jatkunut Ruotsin hallinta maaottelussa saatiin katkaistua ensimmäisen kerran vuonna 2010, kun Suomi voitti maaottelun. Heti seuraavana vuonna Suomen voitto uusiutui.

Ensimmäisen kerran tarkkuussuunnistuksessa kilpailtiin Suomen mestaruudesta vuonna 2007. Kilpailun järjesti Sippurasti Myllykoskella, ratamestarina toimi Risto Vainio. Ensimmäinen Suomen mestaruuden voitti Hannu Niemi.

TempO

2000-luvun lopulla tarkkuussuunnistuksen rinnalla ryhdyttiin kokeilemaan nopeampaa, pelkistä aikarastitehtävistä koostuvaa Tempo -kilpailua. Suomen mestaruuskilpailuihin Tempo tuli omaksi lajikseen jo vuonna 2010. Ensimmäisinä vuosina Tempon säännöt eivät olleet vielä vakiintuneet ja kisoissa kokeiltiin erilaisia käytäntöjä. Aluksi kilpailtiin tarkkuussuunnistuksen aikarastitehtävien säännöillä, eli nollavaihtoehto ei ollut mukana.

Eri kokeilujen jälkeen Tempolle saatiin IOF:n hyväksymät viralliset säännöt, jolloin käyttöön otettiin kuusi lippua, nollavaihtoehto ja väärästä vastauksesta sakkoajaksi muodostui 30 sekuntia.
EM-kisoissa Tempo oli ensimmäisen kerran virallisena lajina 2012 ja MM-kisoissa siinä kilpailtiin ensimmäistä kertaa Vuokatissa 2013, jolloin Tempon ensimmäisen maailmanmestaruuden voitti Pinja Mäkinen.

 

Pekka Seppä