Keskustelu

« aihelistaan

Matkakertomukset, ECTO Latvia ja WTOC Liettua 2017


  • nimimerkki

    Sami H

    22.7.2017 klo 12:28
    Matkakertomus WTOC 2017 - Liettua

    Lyhyesti Burgeribingon säännöt: Kerää viisi samaa burgeri paikkaa ja huuda Bingo!

    To

    Matkani Kuopiosta alkoi varsin varhain aamulla. Olin varannut bussimatkan Kuopiosta Tampereelle, sillä se vaikutti helpoimmalta vaihtoehdolta. Vaihtoehdoisesti olisin voinut edetä VR:n junalla Pieksämäelle ja sieltä VR:n linjurilla Tampereelle, mutta suora yhteys mahdoillisti pois jäännin TAYKsin (TAUSsin) kohdalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut matkakustaa junalla Helsinkiin asti ja etsiä itse länsisatamaan tai johonkin toiseen kohtauspaikkaan. Vaihtoehdo olivat siinä mielessä tasapuoliset, että niillä kaikilla oli sama lähtö- ja saapumisaika, vain menopeli ja paikka muuttuivat.

    Bussi oli tupasen täysi ja pääsi lähtemään matkaan noin viitisen minuttia myöhässä pakaamisen takia. Jyväskylän matkakeskuksesta bussi lähti mielestäni ajoissa, mutta Tampereella TAYKsille se saapui noin 10 minuuttia myöhässä. Auton vaihto sujui ongelmitta ja matkamme yhdessä Hannun ja Sarin kanssa kohti Hämeenlinnaa alkoi. Seurasimme jalkasuunnistuksen MM-kisojen keskimatkaa menomatkalla Hämeenlinnaan. Kurvasimme Antin pihan kautta ja pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Helsingin länsisatamaa. Antti esitteli matkalla laatimaansa MM-kisojen TempO alueen karttaa.

    Noustuamme laivaan etsimme ensin ruokailu mahdollisuutta. Antti tiesi aiemmista kokemuksista, että Burger King olisi oiva valinta, joten suuntasimme sinne (9B - kansi 9 keskikohta). Löysimme sattumalta Pekan ja hän liittyi ruokaluseurueeseemme. Loppumatkan tapoimme aikaa Antin kanssa kulkemalla laivalla ympäriinsä.

    Satamaan saapuessani vaihdoin taas autoa. Lähdimme Pekan kanssa ajamaan kohti Pärnuta ja päädyimme Tallinnan keskustassa Hannun auton edelle. Pieni pummi tuli loppumatkassa, koska opasteet olivat sijoitettu vasta risteyksen viereen. Kävimme vajaan kilometrin päässä kääntymässä.

    Majapaikkamme oli pieni idyllinen joenranta hotelli mukavalla pihamaalla, jolle saisi vaikka TempO-aseman. Kodikkaaksi hotellin teki käytäntö jättää kengät ulko-oven viereen. Meille oli varattu viiden hengen huone, joka ei ollut kuitenkaan aivan esteetön. Portaita oli kolme askelmaa ovelta huoneen keskiosaan, jossa oli makuupaikat kahdelle. Viisi askelmaa keskiosasta takaosaan, jossa oli keittiö ja takaovi. Omat portaat olivat myös keskiosasta parvelle, jossa oli makuupaikat kolmelle hengelle. Pääsimme ajoissa nukkumaan.

    Pe

    Jo ennen aamupalaa oli Antti löytänyt vapaan trampoliinin hotellin takapihalta. Aamiainen oli mielestä tarjoilultaan riitävä, joskin itselleni jo pelkkä puuro yleensä riittää. Hilpeyttä herätti Piim-niminen maito. Aamupalan jälkeen nousin Pekan kyytiin ja läksimme ajamaan kohti Daugavpilssiä eli Väinää.

    Viro jäi taakse ja Latviassa pääsimme yhtä matkaa lähes Riikaan asti kunnes navigaattori löysi tiekartassa oikouran ja autokuntamme erosi. Kävimme nopeasti täyttämässä tankin Nesteen kylmäasemalla ja jatkoimme matkaa risteävälle tielle. Löysimme tien varresta Hesburgerin ja päädyimme odottamaan toista autokuntaa sinne. Syötyämme jatkoimme matkaa, jota oli jäljellä verrattain vähän.

    Meidän autossamme oli vain kilpailupaikan osoitteet, joten annoimme Antin navigoida läpi Daugavpilsin. Kaupunki oli täynnä yksisuuntaisia katuja ja hiema erikoisia liikenne järjestelyjä. Saattoipa joku kanssakulkija töötillä ajostamme huomauttaakin. Saavuimme hotellille ja kirjauduimme sisään. Saimme kattohuoneiston, joskin Pekka vaihtoi huoneensa alakertaan, koska hotelli ei ollut aivan esteetön. Hissitön se puolestaan oli.

    Majoittautumisen jälkeen kiiruhdimme kisapaikalle. Automme sai tällä kertaa ajaa ensin, sillä navigaattoriin oli ennalta syötetty kisakylän koordinaatit. Missasimme yhden risteyksen, mutta päädyimme lopulta seuraamaan navigaattorin opastamaa reittiä. Reittimme kulki yhden radat ylitys paikan kautta, johon oli juuri laskeutuneet puomit. Odottelimme junan saapumista tovin ja taaksemme kerääntyi aikamoinen jono. Suunnittelimme jo vaihtoehtoista reittiä, mutta päädyimme kuitenkin odottamaan junan ohiajoa. Juna oli noin 600 metrinen tavarajuna, joka mateli pitkin rataa. Junasta päästyämme ajoimme kohti kisapaikkaa hyvää vauhtia, sillä käsityksemme mukaan kisatoimisto sulkeutuisi kello 16.

    Saavuimme lopulta paikan päälle minuuttia vaille, mutta onneksi tiukkaa aikarajaa ei kuitenkaan ollut. Saimme kilpailumateriaalin ja kilpailumaksut maksettua ja lähdimme kohti maastoa. Tiellä kisapaikalle ei kannattanut eksyä, sillä ensivuoden MM-kisat käytäisiin aivan viereisissä maastoissa.

    Kisassa oli ensin aikarasti ja sitten rata. Aikarastiin kahteen tehtävään käytin 9 sekuntia. Kartta oli laserkäyrillä korkeustarkka ja pintakohteet olivat valittu rataan sopivasti. Tästä huolimatta tein pari virheitä. Leimaus tapahtui SI:llä Tsekkiläisten karusellilaitteistolla. Palasimme kisakeskuksen kautta ja suuntasimme kaupungin keskustaan iltaruoalle. Valitsimme Kiinalaisen ja Pica Chilin väliltä ja päädyimme lopulta Pica Chilille.

    La

    Kilpailu alkoi vasta iltapäivällä, joten meille jäi rutkasti aikaa aamupäivällä seikkailla kaupungilla. Läksimme porukalla kuljeksimaan, mutta saavuttuamme ensimmäisen puiston kohdalle hyppäsi Antti aidan yli ja jäi pelaamaan ruotsalisten kanssa hengenkohotuspelejä.

    Kävelimme kohti keskustan kävelykatua ja löysimme Tuomon nauttimasta auringosta. Tuomon tulos ei ollut eiliseltä päivältä tullut ja Tuomo oli WhatAppissa kehaissut saaneensa kaikki oikein. Epäilimme väitettä hieman, sillä eihän Tuomolla ollut ratkaisukartaakaan, joten päättelimme Tuomon oikaiseen ohi kilpailukanslian ja jättäen SI:n lukematta. Kehoitimme Tuomoa käymään luetuttamassa SI:nsä ennen kilpailun alkua.

    Kävimme Sarin ja Hannun kanssa kaupassa hankkimassa eväitä. Sari päätti lähteä takaisin hotellille, minä ja Hannu etsimme illallispaikan, joka oli Hannulle jo aiemmasta käynnistä tuttu. Löysimme kellariravintolan ja varasimme sieltä illaksi pöydän. Seuraavaksi suuntasimme takaisin kohti hotellia.

    Päästyämme kadulle saimme puhelun, että Tuomon autosta on virtalopussa. Tuomo oli noussut hissillä autoon ja kokoauto oli virraton. Meistä ei ollut mekaanikoiksi, mutta kävimme katsomassa tilanne lähempää. Auton akkuja koitettiin ladata tanskalaisten auton avulla, mutta koska se ei tointanut mitään, päädyimme hankkimaan Tuomon autostosta toista reittiä. Siirsimme Tuomon auton keskelle ajorataa tehdäksemme tilaa sivuovelle, johon saisimme rampin. Tuomo sai ajettua itsensä ulos peruutamalla sivuovesta kadulle. Operaation jälkeen siirsimme auton takaisin paikalleen ja läksimme valmistautumaan kisaan. Tuomo etsisi autolleen huoltajan ja ajaisi kisapaikalle kuitenkin hyvissä ajoin.

    Päästyämme hotellille tapasimme Antin ja Sarin. Antti oli päihittänyt Ruotsalaiset niiden omissa pelissä mm. banaaninkuoren heitossa ja matkan arvioinnissa. Läksimme lounaalle Hesburgeriin ja koska minulla ja Pekalla oli myöhemmät lähtöajat meillä olisi ollut vielä aikaa tarkkistaa Tuomon tilanne. Ajoimme lounaan jälkeen Pekan kanssa hotellin parkkipaikalle ja soitimme Tuomolle tilanteen edistymisestä. Saimme kuulla, että huoltomies oli käynnyt ja lähtenyt hakemaan varaosaa, joten autolla luultavaisti pääsisi kilpailupaikalle ajoissa. Tilanteen selvittyä näin läksimme kohti kisapaikkaa. Tilanteen teki hauskaksi se, että Tuomo oli autollaan samalla parkkipaikalla ja olimme pysähtyneet vain kahden auton päähän soitamaan puhelua.

    Menimme kisakeskuksen kautta kilpailupaikalle. Taas joutui varomaan, ettei ajelisi vääriä teitä pitkin. Opasteissa olitiin hieman säästelty. Ecton PreO alkoi myös aikarastilla: 9 sekunttia, mutta radalla tuli liian monta virhettä. Ei ollut kirkkain päivä itsellä. Antti oli 3. joten päädyimme kuitenkin palkintojen jakoon.

    Palkinnoista jaettiin ensin jotain edellisviikkoisia kisoja. Toisena edellisen päivän Latvian mestaruuskilpailujen palkinnot. Kolmantena kaikkien yllätykseksi myös edellisen päivän kuudelle parhaalle olisi jaettupalkinnot, mutta kukaan ei tiennyt sitä, joten vastaanottajia ei ollut. Neljänneksi jaettiin toiset Latvian mestaruuskilpailun palkinnot? Ja lopuksi Ecto-kilpailun palkinnot. Palkintojen jaon jälkeen menimme illallistamaan kellariravintolaan, joka osoittautui erinomaiseksi paikaksi.

    Su

    Antti heräsi aikaisin aamulla valmistautumaan kilpailuun ja katselemaan kuvia mahdollisesta kilpailumaastosta. Ennen aamiasta hän oli käynnyt kaikki kilpailukeskuksen lähitiet läpi Streetviewillä ja ilmakuvilla opetellakseen hiukan kilpailumaaston ominaispiirteitä.

    Kilpailussa oli lähtöryhmät maittain ja järjestys lähtöryhmittäin vapaa.

    Päästyämme lähtöpaikalle selvisi, että Antin valmistelut olit siinä mielessä turhia, ettei kisaa käyty siinä maastossa, vaan luvassa olisi maastotempo kilpailukeskuksesta pohjoiseen. Järjestyimme jonoon niin, ettei mahdollisesti istuimen siirtämisestä aiheuvat viive pääse häiritsemään keskittymistä. Menimme peräikkäin ensin minä, sitten Antti ja viimeisenä Juha.

    Ensimmäisellä asemalla en oikein tuntenut pääseeni kartalle eikä ilmansuunnatkaan pysyneet päässä. Sitten toisella asemalla rastiliput olivat hyvin pienellä alueella ja oivalsin, että on paljon nopeampaa lukea kaikki maaston muodot itsestä pois päin kuin itseensä päin. Varsinkin, kun tiesi tarkalleen, missä istui ja sitten vain nimetä maaston kohdista kysytyt. Kolmannesta asemasta, eteen päin tuntui helpolta. Tätä oli tullut treenattua ja harvat liputukset sopivat minulle hyvin. Pidin kohtuullista vauhti vähän tiukimmissa nollissa varmistellen. Lopussa joskin tuntui, että meninköhän liiankin nopeasti parilla asemalla.

    Tulin määliin nousin järjestäjän kyytii. Odotimme Antin, Juhan, Heikin (Liimataisen) ja Annen (Pinolan) ennen läksimme kilpailukeskukseen. Antin ja Juhan jutuista päätellen olin saattanut tehdä pari virhettä ja olin tuloksestani hiukan huollissani, sillä Juha sanoi huomanneensa omat virheessä heti vastattuaan. Kilpailukeskuksessa selvisi, että olimme johdossa, joskin Antilta puuttui vielä jokin aseman tulos. Emme jääneet odottamaan loppullisia tuloksi, vaan lähdettäessä Antti tokaisi ruotsalaisille, että toisivat palkintomme tulleessaan.

    Vaihdoimme tässä välissä Antin kanssa Heikin ja Mikan (Latva-Kokko) autoon Juhan vaihtaessa Martin kyydistä Pekan autoon. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin kohti Liettuaa, Bristonassia. Tiesimme, että Kaunasin kautta ajettaessa olisi luvassa tietöitä heti alkumatkasta, joten yritimme välttää niitä. Päädyimme täysin päälystämättömälle tielle, mutta matkamme eteni oikeaan suuntaan ja kohtailaisen nopeasti verrattua valo-ohjattuihin lyhyisiin tiepätkiin.

    Ajoimme ohi Hesburgerista Vilnan pohjoispuolella, mutta onneksi löysimme sellaisen myös kaupungin eteläpuolelta, joten söimme luonaan siinä. Tarkoituksemme oli pitää samalla vessatauko, mutta Antin käytyä ovisulkeitui koodilla avattavaan muotoon ja siitä seurasi melkoinen episodi, kun kysyimme kokeilimme vuoronperään erilaisia ovikoodiyhdistelmiä: 40439, 43439, 43438, 44438, 40148... jne. kunnes kysymme, josko myyjä voisi itse avata oven. Lopulta ovi saatiin auki todellisen koodin ollessa 4040A.

    Ajaessa noissa maissa huomaan mihin tiepätkiin on EU-rahat menneet. Tiepintä on muualla aikalailla epätasainen ja autosta kuuluu jokseenkin samanlainen ääni kuin junasta, paitsi että auto tärsee epämielyttävästi vielä siihen päälle. Lisäksi meitä ihmetytti liikennemerkki: varoituskolmio, jossa oli musta täyttetty ympyrä. Se ilmeisesti varoitti vastaliikenteen U-käännös paikoista, joita oli ripoteltu nelikaistaisille keskiaitaisille teille.

    Saavuimme Bristonassiin ja majoituimme. Tapasimme hotellin aulassa Kyllikin ja Hong Kongin kilpailujen järjestelijän, joka oli tutustumassa kilpailuihin. Kävimme vielä illalla lenkillä etälän suuntaan Antin kanssa, joka tutuistui sittemmin kylpylä puoleen. Itse kävin juhlimassa TempOn 2. sijaani salaatilla ja suklaajälkkärillä.

  • nimimerkki

    Sami H

    22.7.2017 klo 12:52
    Lyhyesti hotellista: Todella hieno mesta, huonessa oli vahvuutensa kuten äänieristys ja puutteensa, kuten tukkoinen lattiakaivo ja parvekkeen ovi, jota ei saatu kiinni viikon puolivälissä. Ravintolassa oli lounas- ja päivällismenu mahdollisuus 9,90e sisältäen alkusalaatin, pääruoan ja jälkiruokakakun. Juomana sitruksilla maustettu vesi.

    Ma

    Matkasimme luonaan jälkeen TempOn malliin Bristonassin keskustaan. Parkkipaikka oli täpötäysi, joten parkeeraasimme kadunvarteen. Pääsimme jonottamaan ennen ruotsalaisia, mikä oli pieni voitto jo sinänsä.

    Mallissa oli 3 asemapaikkaa jaettuna kahteen telttaan. Asemalla 1 ja 3 toinen teltta oli omatoiminen, vain 2. asemalla oli molemmat teltat miehitettyinä. Puisto oli harvapuinen ja kauttaaltaan leikattua nurmea. Näkyvyys oli hyvä ja vaikka, ensimmäisen aseman laskettelurinteen kaiteet olivat vaikesti havaittavia / hahmottavia.

    Ensimmäisellä asemalla koitin päästä kartalle tulosuunnasta lukemalla, mutta jotain outoa siinä oli, 2 virhettä. Toisella asemalla sama juttu. Kolmannella asemalla oli aivan yksikäsittäinen istumapaikka ja hyvä näkyvyys. Niinpä 4 virhettä tuli hiukan yllätyksenä. Alimittaisilla muurilla leikittely hämäsi täysin.

    Kartalla oli kuvattu suuret puut metsänä lehvästön mukaan. Puiden rungot olivat merkattu karttaa vihreillä ympyröillä. Paikoin ympyrät menivät päällekkäinkin kuvatakseen kahta lähekkäin olevaa runkoa. Kartta oli kyllä tarkka, mutta paikkoin tasalaatuisuudesta oli tingitty, mm. puiden runkoja ei ollut kaikkialle merkattu.

    Kartoissa oli ollut yksi omituinen piirre, joka jäi itseltäni huomaamatta. Tehtäväkartat olivat suunnattu tehtäväkohtaisesti asemakohtaisen suuntaamisen sijaan. Siihen en osannut kiinnittää huomiota ja ainakin omatoimi asemat olisi kannattanut käydä toiseen kertaan tarkistamassa. Mallista jäi hyvin epävarma olo.

    Illalla olivat avajaiset, jotka myöhästyttivät päivällistämme jonkun verran sovitusta. Avajaisissa esiintyi kansantanssiryhmä ja taikuri.

    Ti

    TempOn karsinta myöhästyi noin 40 minuuttia. Ratamestari saapui pahoittelemaan myöhästymistä: asemalla 5 oli sienen muotoinen lampialue, jonka keskelle oli liputettu asema. Käsi heilahti kuin pöydältä pyyhkäisten. "Ei ole enää! Nyt on saari." Maan siirto oli tapahtunut edellisenä päivänä ilman mitään varoituksia.

    (Karsinnasta olen kirjoittanut jo muualle, joten en toista sitä tässä.)

    Karsinnan jälkeen palasin kilpailukeskukseen. 5 asema oli täysin kuivalla maalla ja kilpailukortissa oli kuusi asemaa, joten pelkäsin, että jokin asema oli jäänyt välistä. Hannu ja Pekka seurasivat tuloksia. Tulokset lyhyesti: Punainen: Sami 10. Juha 17. Vihreä: Antti 1. Pinja 2. Pian selvisi, että kaikki suomalaiset olisivat finaalissa. Tulosten ratkettua palasimme hotellille kaupan kautta. Söimme ja valmistauduimme finaaliin.

    Sillä välin käydyssä avoimen sarjan TempO-kilpailussa oli omat erikoisuuntensa. Mika ilmeisesti pärjäsi hyvin, mutta kilpailun tuloksia ei vain ole ilmestynyt kuin viimeiseltä asemalta. Esko oli saanut hylsyn tehtävästä liian hitaan kartan vaihdon vuoksi, vaikka oli käyttänyt nidottuja karttoja.

    Finaalin karanteenina palveli sama rakennus kuin karsinnassa. (Finaalistakin ennätin kirjoittaa muualle, joten en toista sitä tästä).

    Saavuttuani finaalista oli alkanut sataa. Sade vain voimistui pitkin iltaa ja lähestyvä ukkosmyrky välähdytti salamoillaan kilpailun ratkaisu hetkinä. Jännitimme tuloksia ulkona teltassa, yhdessä norjalaisten kanssa, joilla oli mennyt odotettua paremmin. Juhan ensimmäisen aseman tulos oli tuli takerrellen viivellä jännitystä riitti aivan loppuun asti.

    TempOsta tuli norjalaisjuhlaa, vaikka suomalaisten kokonaispanos oli paras. TempOon kaivataan kiireisesti joukkuekilpailua. Antti päätti juosta hotellille. Noukimme hänet kuitenkin kyytiimme parin sadan metrin jälkeen.

    Finaalin tulokset vielä lyhyesti:
    Juha 5., Antti 7., Pinja 8. ja Sami 14.

    Ke

    Menimme PreOn malliin Juhan ja Pinjan matkassa Hannun autolla, sillä Hannulla oli kokous Latvialaisten kanssa. Sari ja Hannu oli ottamassa Juhan, Pinjan, Heikin ja Mikan mukaansa EA Cliniciin joka alkaisi kello 14, suomen joukkeen oikeaan mallisuunnistusaikaan ja Antti puolestaan ilmoitti hyppäävänsä voittavaan junaan eli norjalaisten matkaan.

    Saavuimme peltoparkkiin ja seurasimme opasteita mallin starttiin. Vaikka viestijoukkuettamme ei vielä oltu lyötylukkoon oli SI-kortteja varattu vain PreOhon osallistuville. En siis päässyt testaamaan "uutta" leimaussysteemiä, jossa leimasimet olivat tavallisessa suunnistuspukissa rinnakkain hieman läpikuultavan kankaan peittämänä. Otimme ensin kartat ja läksimme kiertämään rataa. Käytyämme ratkaisemassa ensimmäisen rastin poikkesimme Paulin kehotuksesta hakemaan mukaamme ratkaisukartat. Rata kulki kumpuilevassa avoinaisessa maastossa, jossa pienimmätkin pensaat olivat kartassa ja suurimmat puut kuvattu tiheiköllä.

    Mallin 3. aseman kohdalla kuului ja näkyi olevan vielä hieman kesken eräisiä järjestelyjä, sillä kansallinen valvoja oli leikkaamassa ruohot pois eli niittämässä rastilippujen edestä. Rata oli hyvin laadittu ja siitä jäi hyvä mieli seuraavan päivän kilpailuihin.

    Jonotimme seuraavaksi TempO-asemalle. Saimme jonottaa, jos jonkin aikaa ja päästyäni asemalla suoritin sen kuin TempO-aseman suomessa: 31 sekuntia Z, E ja C, kaksi väärin. Juhan rivi toisesta teltasta: C, F, D, kaikki oikein 8 sekuntia. Vastauksissa siis C-D paralaksi. Juhan oli suorittamassa aikarastiasemaa ja kiinnittänyt huomiota suureen puuhun D-lipulla ja pääsi siitä heti kartaltalle. Päätin ottaa tuosta opiksi.

    Juha ja Pinja meinasivat mennä Heikin ja Mikan kyydillä ja minun oli tarkoitus jäädä odottamaan Hannua, mutta Hannu tavoitti meidät läksimme samalla autolla takaisin.

    To

    En saanut oikein nukuttua ja onnekseni pystyi jatkamaan unia Antin lähdettyä aamupalalle. Kokopäiväksi oli luvattu sadetta ja valitettavasti ennuste piti paikkansa. Aamiaisen jälkeen tapasin Sarin ja Vesan aulassa, parantelimme maailmaa puoleen päivään saakka. Mm. rastimääriteuudistus ja TempOn kartta puhuttivat.

    Sain kyydin Eskolta ja Penalta kilpailupaikalle ja syöksyimme lähtöpaikan karanteeniin jonottamaan kilpailumme lähtöä. Karanteeni alue oli tanssipaikaksi muutettu lato. Paikalle saapui myös Heikki ja Mika. Aikarastit olivat ennen lähtöä. 8 sekunttia ja kaikki oikein, tästä tulisi hyvä kisa.

    Maasto ei ollut lainkaan mallinlainen. Pieni maalaiskylä, jonkinlaista museo aluetta ja niittyjä. Pari tehtävää oli tehty kylän rakennusten väliin, osa avaralle niitylle ja jotkin näiden väliseen metsikköön. Rata oli monipuolinen ja tehtävät etenevästi ratkaistavissa, ei tarvitsisi palata, jos osaisi vähän ennakoida näkemiään lippuja.

    Heti ykkösrasti aiheutti pään vaivaa Heikille ja Mikalle. Liput näkyivät heti lähdöstä, mutta ratkaisupaalulle oli matkaa reilut 200 metriä ja katselusuunta oli pohjoisesta. Ällistyneet kilpailijat kyselivät, missä paalu oikein on.

    Olen eri mieltä ratkaisun kanssa tehtävistä: 2 (mittasin tehtävän kolmesti lipulle B ja korkeustaso täsmäsi paremmin siihen, kuin A:han), 4 (oikeapaikka oli referenssi kiven takana ja lippu oli nyt edessä) ja 12 (oikealla paikalla ei ollut lippua, mutta väärän lipun etäisyys ei ollut riittävä). Mutta näiden lisäksi rehellisiä virheitä olivat: 3 (tarkastelin vain yhdeltä puolelta, käytettyä liikaa aikaa 2. rastiin), 10 (laskin puut väärin, kun testasin "uutta" menetelmää), 14 (rinne oli niitetty lipulle asti, mutta alla oleva tasanko oli nittämättä ja loi illuusion, että rinne päättyi lipulle).

    Lisäksi käytin aika paljon aikaa lopulta hylätyiksi tulleisiin tehtäviin: 13 (väärä määrä SI-leimasimia, en huomannut, koska ei käyttänyt SI:tä) ja 18 (kulku-uralta oli mahdotonta ratkaista tehtävä).

    Kilpailun jälkeen tuli tunne, että liiasta tarkkuudesta tässä nyt sakotettiin. Maalissa sähläsin ratkaisukarttojen kanssa ja kompassi pääsi tipahtamaan katuun. Siihen muodostui alkuun pieni kupla, mutta ilmeisesti rasiassa on nyt halkeama.

    Maalissa Hannu ja Pinja odottivat Tuomari neuvoston päätöstä vastalauseestaan. Vastalause oli annettu protestiksi Pinjan ohitettua rastin 17 kielletyn alueen reitin merkki 3-4 metrillä. Heti kilpakumppanin ilmoitettua asiasta Pinja palasi sallitulle alueelle. Vastalause lopulta hyväksyttiin.

    Sateen takia Tuomon sähkäri lakkasi toimimasta. Tuomo suunnisti loppuviikon manuaalilla, avustajan työtämänä.

    Pe

    Aamulla heräsimme aikaisiin ja pakkasimme kamamme jo ennen aamupalaa päästäksemme lähtemään hyvissä ajoin viestin kilpailupaikalle. Saavuimme Golf-klubille ajoissa ja teimme ennakko tiedustelun kahden ensimmäisen osuuden TempO-aseman paikasta, joka luultavammin sijaitsisi parkkipaikalle rajatulla alueella.

    Tarkkuussuunnistusviesti on Liettualaisittain seuraava: kilpailijat ja yleisö saapuu varhaisin aamusta paikalle. Kilpailijat ohjataan karanteeniin hyvissä ajoin ennen lähtöä ja yleisö levittäytyy varatulle alueelle seuraamaan tapahtumia. Karanteenin aluettua rastimiehistö ja ratamestari lähtivät viemään (vielä lähempiä) rasteja paikoilleen.

    Jo rastien vienti tarjoaa yleisölle harvinaista hupia, kun näyttäisi siltä, ettei kilpailumaastoon ole tehty merkintöjä rastien sijoittamista varten, vaan rastit viedään kohdalleen mututuntumalla. Uusia liputuksia syntyy milloin minnekkin, aikaa lippujen ja leimasinten vientii vierähtää puolitoista tuntia. Ratamestari siirteli lippuja linjaan edes takaisin vähän kerrallaan saadakseen liput linjaan keskenään. Itse kilpailu pääsee käynnistymään vasta parituntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

    Ensin starttasi parasarja ja vain kymmenen minuuttia perään lähti avoin sarja. Parasarjan suoritusaika oli kuitenkin 20 minuuttia pidempi, joten kilpailun neljätuntinen jännitysnäytelmä loppuisi avoimessa sarjassa vähän aikaisemmin. Kilpailijat saivat pitää karttansa osuudelta saavuttuaan, joten pääsimme ratkomaan tehtäviä Golf klubilta käsin. Aika auringossa vierähti rattoisasti, saattoi jokunen siinä sivussa paalaakin.

    Viestin seuraaminen tulosjärjestelmän kautta ei millään onnistustunut. Juhan saavuttua kävi ilmi, että ainakin rastin 24 Z-leimasin näkyi rastin 11 A-leimasimena tarkistuslistassa, joka antoin osviittaa, että joko radalla on samaa koodia käytetty kahdella eri leimasin pukilla tai tiedot tulosjärjestelmään on syötetty jotenkin väärin. Toinen samallainen tapaus ilmeni radan toisella osalla hieman myöhemmin.

    Suomen avoimen sarjan joukkueelle tapahtui tupla leimaus rastilla 10, kun Juha oli jo ensimmmäisellä osuudella rastin ratkaissut ja Pinja toisella osuudella epähuomiossa ratkaisi saman tehtävän korvatakseen yli hyppäämänsä 3. rastin. Tapahtuipa viestissä myös hylkäyksiä, kun Latvian ja Puolan joukkueet olivat käyttäneet kynää sääntöjen vastaisesti.

    Maalin sulkeuduttua ankkurit siirrettiin toiseen karanteeniin ja yleisön eteen perustettiin vielä yksi TempO-asema. Liputuksesta päätellen, asema olisi mahdottoman vaikea ja siinä käytettäisiin paria optista harhaa. Ensimmäinen tehtävä osoittautuikin mahdottomaksi, vaikka parasarjasta yksi sen taisi vastata oikein. Kahden lipun C ja E väliin oli mahdutettu käyrämuoto ja nollarasti, vaikka katsomissuunnasta liput sijaitsivat vain samalla nenällä.

    Ankkuri osuuden jälkeen alkoi luonnollisesti protestiaika. Yllätykseksi Venäjän joukkue oli saanut käsiinsä Golf-kärryn ja päätti käydä uudelleen katsomassa jotakin rastia maastossa. Tästä järjestät eivät tykänneet ja pian ratamestariajoi omalla kärrillään Venäjän joukkuetta takaa pitkin Golf-kenttää. Tämän seurauksena Venäjän joukkue hylättiin.

    Protesteja tuli kilpailusta aikamoinen nippu ja suomen joukkueet lähtivät valmistautumaan jo seuraavaan kisapäivää. Jäimme Hannun kanssa paikanpäälle vielä joksikin aikaa. Lisäksi Hannua tarvittiin jyrissa yhtä jyryn jäsentä koskevan protestin käsittelyssä. Lähdimme kilpailupaikatta jyryn lähtiessä maastoon.

    Loppujen lopuksi 3 rastia hylättiin ja tulokset saatiin laskettua ja julkaistua vasta seuraavana aamuna. Mainittakoon, että Antti ei palanut auringossa vietettyään yhteensä 7 tuntia karanteenissa ja suunnistettuaan juuri pilvipuodan aikaan.

    La

    Aloitin aamuni lenkillä, jonka jälkeen lähdin aamiaiselle.

    Läksimme Eskon, Penan ja Annelin kanssa kilpailupaikalle. Väki oli saapumassa maalikaranteenista kilpailukeskukseen, joten syöksyimme lähtöpaikalle mitä pikimmin. Päivä oli onneksi kirkas ja aurinkoinen, sillä lähtöjärjestelyt olivat nyt kevyemmät. Kilpailukortit pystyi noutamaan itsepalveluna ja lähtöväli oli vain puoliminuuttia. Aikaa oli lisätty 155 minuttiin ja lähdöt olivat kai jonkun verran myöhästyneet.

    Rata kierteli pääosin mallin kaltaisessa avoimessa maastossa, jossa tehtävät vaihtelivat monipuolisesti. Pääsääntöisesti linjaamaala ratkeavat tehtävät veivät aikaa tarkistaa, joten loppumatkasta tuli kiire. Olin vielä elänyt syystä tai toisesta mielikuvassa, että tässähän on tunti/10 rastia, joten, kun ajassa 2.27 havahduin, että aikaa viimeiseelle neljälle tehtävälle oli enää 8 minuuttia, pistin suoritukseeni vielä vauhtia.

    Päivän huonosta suorituksesta pystyn syyttämään vain itseäni. Sen sijaan keskityin aikarastille: 12 sekuntia, kaikki oikein.

    Palattuamme metsästä palkintojen jako oli jo meneillään. Pinja oli 2. ja Pekka 4. Myös viestin palkinnot oli saatu jaettua.

    Valmistauduimme Banquetiin, mutta pääsimme lähtemään hiukan myöhässä. Jatkoimme pöytäämme terassipöydällä ja keräsimme suomalaiset samaan pöytään. Ilta meni rattoisasti jutustellen valomerkkiin asti. Tällä kertaa ei kukaan yltynyt tanssimaan.

    Su

    Matkapäivä: ajoimme reippaat 700 km läpi Liettuan, Latvian ja Viron pysähtyen vain Hesburgerissa, SuperAlkossa ja huoltamolla ennen satamaa. Pekka ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta karistamaan meitä kannoiltaan matkalla Tallinnan taakse.

    Laivalla päivälliseksi vielä Burgen King ateria. Matkani päättyi tällä erää Helsingin Oulunkylään.

    PS. Ei voittoja Burgeribingossa.

  • nimimerkki

    Kari P

    22.7.2017 klo 13:42
    Musta piste valkoisella taustalla punalaitaisessa tasasivuisessa kannallaan seisovassa kolmiossa tarkoittaa vaarallista tieosuutta (muun muassa U-käännöspaikkaa). Merkin kohdalta alkaa erittäin onnettomuusaltis tieosuus (kertoo Karttakeskus Eurooppa Tiekartasto 2016). Se siis varoittaa "mustasta pisteestä" tiellä.

  • nimimerkki

    Tuomo

    22.7.2017 klo 19:10
    Luulin, että pitää varoa pistemäistä kohdetta. ? Kiitos, Sami, mielenkiintoisesta matkaraportista! Johanna saapuu juuri Tallinnasta takaisin Riikaan varasähkärini mukanaan.

  • nimimerkki

    Katri P

    22.7.2017 klo 20:54
    Eipä ollut tiedossa, että SI-korttia kaipasit Sami. Meillä oli kaksi omaa mukana, joita olisi voinut lainata.

  • nimimerkki

    Pinja

    25.7.2017 klo 07:25
    Kiitos hienosta matkatarinasta!
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Matkakertomukset, ECTO Latvia ja WTOC Liettua 2017