Keskustelu

MM-kasvioppikisat ja sprinttikartta

• ---

  nimimerkki

  Esko

  14.7.2017 klo 07:06
  MM-tempo on muuttunut pikkuhiljaa KOROSTETUSTI puiden ja metsän kuvaamiseksi. Tähän saakka on menty sprinttikartan kuvausohjeiden mukaisesti (jos kartoittaja on ne muistanut lukea). Sääntönä on ollut että srinttikartassa kuvataan yksi taso. Poikkeuksena esim. silta tai tunneli.
  
  Nyt kuvataan lehvästöä ilmakuvasta ja korkeammalta kuin kilpailijan pituus.
  
  Kun koko puisto on ajettu ruhonleikkuukoneella ja kartassa on välillä maksimivauhdilla edettävää nurmikkoa kuvattu metsänä tai välillä avoimena maastona vaihtelevasti, jossa kasvavat puut ovat milloin vihreällä ympyrällä, pisteellä, pikku pisteellä, puun ympyrä valkoisella täytettynä tai valkoisella alueella yksittäisiä ympyröitä tai pisteitä, ollaan kyllä sellaisessa kartoittajan suossa että kuka näitä karttoja enää jaksaa vääntää.
  
  Sitten tempo-tehtävänä on eri tavoin kuvattujen kymmenien puiden välejä, niin siinä on moni äkkinäinen ällikällä lyöty. Jopa kokeneempikin.
  
  Tarvittaisiin tarkkuussuunnistuksessa kilpailijoiden, kartoittajien ja ratamestareiden yhteiskeskustelu, jossa lajin tulevaisuutta etsittäisiin.
  
  Pitäisi pohtia onko tarkkuussuunistuksessa kartalla eri kuvausohjeet vai pitäydytäänko suunnistus- ja sprinttikartoissa.
  
  Silti kartta on aina tekijänsä näköinen.
  
  ps. Kroatiassa MM-esikisoissa 2014 lehvästö ylti korkealla puistokäytävän yli toiselle puolelle käytävää valkoisena, mutta käytävän toisella puolella ei kuitenkaan ollut yhtään puuta!

• ---

  nimimerkki

  Anna

  14.7.2017 klo 08:40
  Mun mielestä tämä tyyli (kuvata lehvästöä) on aika laajalle levinnyttä, tai siis ainakin Keski-Eurooppaan. Liettuassa sitten vielä tosi äärimmäiseksi vietyä. Olisi kyllä hyvä, että kuvaus olisi kaikkialla samanlaista, kun sehän on kuitenkin suunnistuksen kuvausohjeiden tarkoitus... On se sitten lehvästöillä tai ilman. (feel at home, even when away: http://orienteering.org/50-years-with-the-iof-feel-at-home-even-when-away/)

• ---

  nimimerkki

  Jari

  14.7.2017 klo 10:13
  Esko on ällikällä päähän lyöty :-) SM-kisoissa näen miltä eko nyt näyttää ...
  
  Oma mielipiteeni on IOF:n kullonkin voimassa olevat sprinttikartan kuvausohjeet. Muuten syntyy alueittain omia käytäntöjä, joka ei luo tasavertaisuutta. Nämä puistomaastot ovat hankalia kartoittaa. Paljon samoja ja erilaisia kohteita pienellä alueella. Keski-Euroopassa on haastaavaa löytää muita maastoja tasuun. Pelkästään tarkkuussuunnistuksen tarpeisiin en uutta kartan kuvausohjetta lähtisi tekemään. Se mitä voisi miettiä että tempossa olisi mahdollista käyttää 1:2000 tai 1:2500 mittakaavan karttaa. Sprinttikartan kuvausohjeilla.
  
  Kartta on aina kuitenkin yleistys maastosta. Voi olla, että tasussa sorrutaan liian helposti ylikartoittamiseen jotta saadaan tehtäviä aikaiseksi. Tunnistan yhden tälläisen henkilön ja tässä tapauksessa peiliin katsominen riittää :-) . Minusta on tärkeä erottaa tarkkuus ja täsmällisyys. Voidaan tehdä kuinka pikkutarkka kartta tahansa, mutta tärkeintä on (ainakin minulle) se että mitä karttaan on kuvattu, se on täsmälleen oikein.
  
  Ekolle lisää ällikkää päähän..... Miltä tempoasemalla olisi silloin tuntunut, kun puistossa näkyisi 15 puunrunkoa ryppäässä ja kaikki kuusi lippua sijoiteltu puiden väleihin. Ensimmäinen tehtävä "kaksoismääritteellä" : läntisten puiden väli kaakkoisosa ? Joskus Latviassa näitä treenailtiin...
  

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  14.7.2017 klo 17:35
  Kartasta ilmoitetaan, minkä normin mukaan se on tehty, esim. ISSOM. Ja sitten se on tehty sen mukaan, eli kuvattu yksi juostava taso. Tarkkuussuunnistukselle ei tarvitse eikä pidä antaa omaa normia, vaan karttaa on osattava lukea suunnistuksellisesti.
  
  Tyyliin käyttötarkoitus kyllä vaikuttaa. Jalkasuunnistaja lukee karttaa liikkeessä ja seuraa muotoja, joiden jatkuvuutta on usein syytä karrikoida. Tarkkuussuunnistaja lukee paljolti paikaltaan, jolloin muotojen liika saatto ja venyttely johtaa virheellisiin linjoihin poikkisuunnassa.
  
  Olen aina pitänyt ja pidän edelleen metsän kuvaamista latvusten mukaan normien vastaisena ja virheellisenä. Se on eri asia kuin metsän reunan kohtuullisesti yleistetty kuvaus, jossa kaikkia runkojen välejä ei koukita. Hoidetun puiston muuttuminen avoimesta puoliavoimeksi ja edelleen metsäksi on tietysti vaikea asia, mutta jos selvän kuviorajan pisteviiva jätetään pois, sitä ei saa edellyttää tarkasti luettavaksi kohteeksikaan. Kun maan käyttö samalla muuttuu, kannattaa muistaa, että metsään kuuluvat kaikki kasvillisuuskerrokset (pohja- kenttä- pensas- ja puukerros. Niistä ainakin kahden muuttumisen pitäisi seurata toisiaan, jotta kuvioraja olisi selvä. Jos metsä keskieurooppalaiseen tapaan on vajaakerroksinen, ei sen reunakaan sitten ole siis selvä.
  
  Normin puitteissa yksityiskohtaisuutta ei saa lisätä yli normin. Tarkkuuden pitää sen sijaan olla hyvä, usein parempi kuin jalkasuunnistuksessa on tarpeen.
  

• ---

  nimimerkki

  Lauri M

  15.7.2017 klo 21:46
  Mielenkiintoista keskustelua! Komppaan Jaria: ISSOM:ssa määritellään kuvausohjeet ja näissä tulisi pysyä. Itse karsastan ylikartoittamista ja toivoisin näkeväni tempo-kilpailuja sprinttisuunnistukseen tehdyillä kartoilla (ei tempoon). ISSOM:ssa on määritelty hidastavan kilpailijaa, keltainen taas on juostavuudeltaan tavallista metsää nopeampaa. Tästä näkökulmasta latvustoihin perustuva valkoisen rajaus ei ole ohjeen mukainen, sillä yksittäisten puiden latvustojen alla nurmella juokseminen on tavanomaista metsää nopeampaa.
  
  Kunnes lajisäännöt toisin sanovat, sprinttikartan mahdolliset mittakaavat ovat 1:4000 ja 1:5000. Mielestäni 1:4000 on riitettävä tempon tarkkuudeksi ja mielestäni 1:4000 tarkempien karttojen käyttö ei tuo lajiin lisää mielekkäitä kysymyksenasetteluja. Harmi, että kansainvälinen trendi taitaa viettää toiseen suuntaan. Tervetuloa Kapina-SM:ään!

• ---

  nimimerkki

  Jari

  16.7.2017 klo 10:40
  Lauri M.
  
  Latvusto ajatuksesi kanssa samaa mieltä. Jos minä pystyn juoksemaan kumartumatta siitä alta niin kuvaisin vain rungot.
  
  Itse ajattelen tuota 1:2000/2500 mittakaavaa pohdittavaksi lähinnä siitä syystä että rakennetuissa puistoissa voi olla todella tiiviisti rakennettuja alueita: kukkapenkkiä, käytävää, pensasta, porrasta, muuria, rakennusta, puita jne. Kaikki havaintoarvoltaan kiistattomia ja selkeitä. Eli hyvä ja kohderikas paikka tehtäville. 1:4000 kartalla tämä on sprinttikartan kuvausohjeilla yhtä suttua eikä kartasta saa selkeää eikä hyvin luettetavaa. Alikartoittaminenkin on hankalaa, kun kohteet ovat kaikki yhtä selkeitä. On sääli, jos tälläiset paikat tai kokonaiset kisat jäävät pitämättä "teknisten muotoseikkojen" vuoksi. Meillä pohjoismaissa tilanne on paljon helpompi kuin esim keski-ja eteläeuroopassa, koska meillä urbaanit keskusta alueetkin on rakennettu "pohjoismaiseen" tyyliin väljästi ja yksinkertaisesti.
  
  Esimerkkinä tälläisestä tiiviisti rakennetusta ja "hienosta" aikarastiasemasta on EM 2016 viestin 2.aikarasti kylpylähotellin pihalla. Alue ja kartta oli niin pienipiirteinen että oli vaikeuksia tulkita mm. ympyrän keskipisteen sijaintia. Kumpaa nurmikkoa tarkoitetaan kun välissä menee vajaan metrin käytävä.
  
  Siitä olen kanssasi ehdottoman sama mieltä että nyt mennään 1:4000/5000 sprinttikartan mittakaavalla ja kuvausohjeilla. Ja nämä mittakaavat riittävät erinomaiseti 95% tapauksista. Meillä ja pohjoismaissa käytännössä aina. Kansallisissa kisoissa (ei SM) voidaan testata eri juttuja, kunhan ne on ilmoitettu etukäteen. Arvokisoissa pitä noudattaa laajasti sovittuja kv ohjeita tasapuolisuuden vuoksi.
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »