Keskustelu
« aihelistaan
Matkakertomus WTOC Ruotsi 2016, Strömstad
-
nimimerkkiSami H
31.8.2016 klo 17:06WTOC 2016 Ruotsi, Strömstad
Lauantai 20.8.
Matkani alkoi sateisesta Kuopiosta. Suunnitelmani oli kulkea junalla Kuopiosta, Pieksämäen kautta, Tampereelle. Matka Pieksämäelle ja vaihto Tampereen sujui hyvin. Junan lähtö aikaan kuitenkin kaikkien yllätykseksi kuulutettiin: "Lähtömme menee myöhään, meiltä puuttuu kuljettaja". Lähdimme kuitenkin vain viisi minuuttia myöhässä aikataulusta. Saavutimme aikataulun jo ennen Tamperetta, mutta Tampereelle saavuttaessa puolestaan matka jäi lyhyeksi. Hetken odottelun jälkeen pääsimme asemalle, vajaa viisi minuuttia myöhässä aikataulusta.
Noin tunnin happihyppelyn jälkeen sain puhelun Hannulta ja saimme sovittua matkan kulun. Hannu ja Sari hakivat minut rautatieasemalta ja odottelimme Hannun luona Antin saapumista. Hannun vielä viimeistellessä pakkauksiaan (ja selvittässä mihin oikein ollaan menossa) Sari otti puheeksi anti-doping järjestelyt ja niiden mahdollisuudet myös TrailO-kisoissa. Sain Sarilta mukaan Hannun auton vara-avaimen, jotta järjestelyt kisapaikoilla olisivat helpommat. Sari ei tälläkään kertaa päässyt mukaan.
Antin saavuttua ja Hannun pakattua pääsimme lähtemään. Olimme ennättäneet ajaa ainakin kilometrin, kun Hannu sai puhelun. Auton avain (ei vara-avain) oli jäänyt. Emme tunteneet tarvetta lähteä sitä hakemaan, vaan päätimme tehdä matkan "vara"-avaimen turvin.
Auran ABC:llä meitä odotti Kyllikki, Martti ja Pekka. Martti oli valittu Pekan autoon, Kyllikki meidän kyytiimme. Autokuntamme saapui Turun satamaan hyvissä ajoin. Ennätimme lastausta odotellessamme vielä bongata Mäkisen perheen (Lauri). Kävimme illallisella (muut kuin Antti ja Martti) Ala Cartessa.
Sunnuntai 21.8.
Heräsin noin tunti ennen laivan saapumista Tukholmaan. Olin sopinut Antin kanssa käydä Buffet-aamiaisella. Samalle aamupalalle saapui myös Mäkisen perhe (Lauri). Loput autokunnastamme kävisi aamupalalla ajomatkamme aikana.
Pääsimme lähtemään satamasta ajoissa ja suuntasimme kohti Strömstadia. Kyllikki ja Antti ottivat jatkounet, joten toimin kartanlukijana. Kyllikinkin herättyä menimme McAamipalalle. Tilasin mielestäni suklaapirtelön ja olisin miellelläni maksanut käteisellä, mutta kruunut eivät kelvanneetkaan. Ilmeisesti ruotsissa on käynnissä rahauudistus ja pienimmät (alle sata kruunua) setelit ovat jo vaihtuneet. Tämä pienensi matka budjettiani heti 90 kruunulla. Pirtelössäkin oli Cafe-maku. Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme vasta Uddevallassa, McLounaalle.
Saavuimme Datföön jo kello 13, jopa tuntia ennen Hannun ja Kyllikin Event Advisor -seminaaria. Daftöstä meille oli varattu neljä mökkiä, kätevästi eri puolilta leirintä aluetta. Saimme käydä tarkastamassa kaikki ja arvioida, niin sopivuuden matkä ryhmämme eri käyttö tarpeisiin. Lähinnä Daftölandin piraatti-aiheista "huvipuistoa" sijaitsevan mökin sai suuri Mäkisten perhe. Mökin jota edelsi ulkoportaikko sai pieni Mäkisten perhe. Pekalle ja Martille sopi toinen pienempi mökki. Meille jäi mökki hulppeimmalla näköalalla.
Jaettuamme mökit kävimme kaupassa. Selvitettyämme tarkasti kielletyn alueen rajat löysimme ICA-marketin. Illalliseksi hommasimme Tortilloja.
Maanantai 22.8.
Olimme ensimmäisessä mallissa ensimmäisessä ryhmässä. Mallisuunnistus käytiin Saltössä reilut kahdeksan kilometrin päässä majapaikastamme etelään. Aivan viereisellä polulla käytäisiin ensimmäinen PreO, jonka kannalta malli oli paras mahdollinen. PreO:ssa eniten puhututti 3. rasti, joka oli pienen notkon yläosassa, mutta osoittautuikin tiukaksi nollaksi. TempO puolesta mallin maasto ei vastannut kilpailua, mutta tehtävä tyypit olivat hyvin samanlaisia.
Illalla saimme karsinnan lähtölistat. Suomen joukkue oli jaettu, niin että annetussa "paremmuusjärjestyksessä": Antti, Pinja, Lauri, Anna ja Sami, joka toinen päätyi eri karsintaryhmään. Antti merkitsi lähtölistoihin oman arvauksensa finalisteista. Meidän ryhmässämme niitä löytyi kaikki 18, toisesta vain 13. Anna osasi myöhemmin lisätä vielä 3 nimeä.
Tiistai 23.8.
TempOn karsinta ja finaali käytiin Strömstadissa, molemmissa kilpailuissa oli sama kilpailukeskus: Supermarket-halli. Karsinnan karanteeniin mentiin suoraan parkkipaikalta. Karsinta ryhmiä oli kaksi: sininen ja punainen. Karsinta käytiin rantapuistossa ja ohuessa metsätaipaleessa. Molemmat karsinnat kiersivät saman reitin eri suuntiin, mutta asemat olivat jaettu hieman epätasaisesti: siniselle 3 puistoasemaa ja puinaiselle vain 1. Ennakkoon arvelin olevan vahvoilla nimen omaan metsässä, mutta jälkikäteen puistossa asemat tuntuivat helpommilta.
Ensimmäisellä asemalla sain muistutuksen määrite zeroista, en muistanut tarkistaa määrettä kolmella ensimmäisellä tehtävällä ja näistä siis yksi väärin. Lähtövuoroni oli USAn Sharonin jälkeen ja toisella asemalla hänen ollessa suorittamassa oli läheinen päiväkoti päättänyt lähteä puiston halki ja noin kymmenkunta lasta huomioliiveissä kulki suoraan rastien välissä kulkevaa polkua pitkin. Toimitsija ei aivan ennättänyt huitoen ja stoppia-huutaen väliin, vaan sai pysäytettyä porukan jotakuinkin A-lipun alla olevalle kalliolle. Ja kun lapsiporukalla huutaa "Stop!", niin se vastaa samoin. Seuraavaksi porukka vetäytyi pois kalliolta. Meni suunnilleen viisi minuuttia ennen kuin pääsin suorittamaan toista asemaa. Toisen aseman muistutus oli, että samaa lippua voi kysyä erimääreellä (tästä oli hyötyä finaalissa).
Kolmas asema meni hyvin, se olikin sama kuin Bulletinissa. Siis kuva Bullettinissa on näkymä asemalta, D-lippu oli vieläpä aivan sama. Neljännellä asemalle tullessa ei Sharon ollut vielä poistunut teltasta, vaan selitti järjestäjälle, että oli saanut varoituksen ajanpäättymisestä liian aikaisin ja joutunut näin ollen kiirehtimään viimestä vastaustaan. Neljällellä asemalla en huomannut aidan kulmaa, se jotenkin "hukkui" maastoon ja vastasin väärän lipun.
Kaikki suomalaiset sijoittuivat hyvin karsinnoissa ja pääsivät finaaliin. Välitauolla oli saatavissa Aasialaista pikaruokaa. Samaan pöytään löysi myös Mika Latva-Kokko (USA) ja kertoi asuvansa ensi elokuuhun asti suomessa, Jyväskylässä.
Finaaliin lähdin varmistaen, etten vastaa määrite zeroja väärin. En vain ole treenannut niitä tarpeeksi, jotta osaisin luottaa heti havaintoihini, joten vastausnopeuteni laski liiaksi. Ensimmäisellä ja toisella asemalla käytin liikaa aikaa. Kolmannella asemalla en hahmottanut maastoa samalla tavalla kuin kartoittaja tai ratamestari ja siitä seurasi kaksi virhettä. Neljännellä asemalla kesken toisen tehtävän polkua pitkin käveli valkeaan paitaan pukeutunut mies huutaen: "I'm not competitor!". Sen verran ajatuskatkesi, että otin rastin uudelleen pikaiseen tarkasteluun ja näin se olevan hieman liian korkealla (väärin). (Näitäkin tilanteita pitäisi hieman treenata). Tunsin hukanneeni aikaa ja vastasin seuraavaankin kevyin perusten (väärin). Aseman viimeisen lipun olisin tosin tarkemmalla tarkastelulla zerottanut, mutta tuurilla vastasin lipun. Viimeinen asema finaalissa oli yleisörasti. Yleisö ei häirinnyt rastin ratkaisemista ja tämä oli ainut finaali-asema jolla tunsin pääseeni vauhtiin, joskin siinäkin oli yksi virhe.
Muilta suomalaisilta finaali meni paremmin. Ennakkoon annettuun "paremmuusjärjestykseen" nähden vain Antti alisuoritui. Finaalia seurasi kukitusseremonia ja suomalaisväriä edusti Pinja. Onneksi olkoon.
Keskiviikko 24.8.
Ensimmäinen PreO kilpailu käytiin Saltössä. Antti ei ollut saanut lähtöaikaa PreO-kilpailuun TempOn tapaan ennen arvontaa, vaan hänet oli lisätty lähtölistan perälle. Olimme aikaisemmin koekäyttäneet mökiltä löytynyttä pallogrilliä ja ehdoteltiin, että Antti voisi ottaa sen karanteeniin mukaan.
En aiemmin ollut varannut mitään tekemistä loppuviikoksi, mutta kun mahdollisuus tuli, niin kävin ilmoittautumassa avoimeen Public-kilpailuun. Siitä seurasi, että kilpailu paikalla piti koittaa vältellä maaliin tulleita, tuloksia ja varsinkin ratkaisuja, joita olisi ollut saavissa jo ennen omaa lähtöaikaa. Sain lähtöajan 15:15 ja numeron 80. Paikalle ilmestyivät varsinaisesti Publiciin osallistuvat Esko ja Ari. Pääsiimme metsään varsinaisen kilpailun päätyttyä, kello 15:sta jälkeen. Ennakkotiedoista poiketen massalähtö oli peruttu ja muuttunut "ryhmä"-lähdöksi.
Aluksi kuvittelin, että rata oli sama kuin WTOC-kilpailussa, koska leimauskortissamme oli 21 riviä. Mutta radallamme olikin vain 20 rastia. Lähtiessä huomasin unohtaneeni kelloni autoon, joten piti pitää kohtuullista vauhtia tehtäviä ratkotaessa. Omalta osaltani vastasin väärin vain 2. rastin, olin liian tarkkana käyrän korkeustason kanssa, kun olisi riittänyt katsoa käyrän muotoa. Maalin jälkeen saimme jonottaa noin puolituntia aikarastille. Siinä ensimmäinen lippuväärin, sillä kuvittelin etten näe kartoitetun tiheikön läpi. Eskon kanssa rataa puituamme, palasimme maastoon vielä mittailemaan ensimmäisen ja toisen rastin paikkoja.
Palattuamme maastosta ensitöiksemme selvitimme oliko joukkue jo lähtenyt palkintojenjakoon. Palkintojenjakohan järjestettiin kello 18:45 Grebbestadissa, jonne ei Bulletinissa annettu ajo-ohjetta. Esko majoittui jossain Norjan puolella, joten hän ei Grebbestadin halunnut lähteä. Joukkue oli vielä Daftössä, kellon ollessa jo hiukan yli kuusi, joten jäin siinä kohdassa pois. Saavuttuani mökille, pääsimme lähtemään.
Lähdimme aikamoisella kiireellä kohti Grebbestadia, jonne ei ollut opasteita edes tien varrella. Ainut ajo-ohjeemme oli ajaa etelään rannan puolesta tietä Grebbestadin ohi kunnes tulisi vastaa sellainen isolato. 30 kilomertin matkaan kului reilut 20 minuuttia, nopeusrajoitusten vaihdellessa 70 molemmin puolin. Ajon aikana Hannu sai puhelun Arilta, että missä Pinja on? Kello oli puoli ja palkintojensaajien tulisi olla jo paikalla. Hannu lupasi soittaa Pinjalle, mutta katsoi kuitenkin paremmaksi, jos Kyllikki sen tekisi. Saavuttuamme paikalle juoksimme parkkipaikalta sen ison ladon ympäri ja olimme juuri paikkalla, kun Pinja palkittiin.
Palkintojenjaon jälkeen vietimme hengähdys hetken. "Isolato" osoittautui kohtuullisen suureksi urheiluväline puodiksi. Lauri oli käynnyt ostamassa itselleen sieltä sadeasun. Paluumatkalla mökille ennätettiin nähdä maisemiakin.
Torstai 25.8.
Ennen toista malli päätimme (minä, Antti, Hannu ja Pinja) käydä sateessa katsomassa TempO-finaalin asemat 3 ja 4 uudestaan. Kaikkille oli jäänyt hiukan epäselväksi mitä maastossa oli yritetty kuvata ja miten se sitten oli päätynyt kartalle. Kolmannen aseman kallio ei paikanpäällä ja maastossa vaikuttanut olleen niin hyvin paikallaan kuin olimme Antin kanssa kuvitelleet. Maastossa tosin löytyi kartalle päätyneetkin asiat, Pinjan sanoin: "Mitä nyt vähän väärässä paikassa ja suunnassa". Asemalla 4 epäselvyyksiä ei samalla tavalla ollut tehtävien tyyli vain poikkesi suomalaisista.
Toiseen malliin otimme mukaan myös Laurin. Malli järjestettiin maaottelun toisen päivän tutuissa maisemissa tuulipuistossa. Suunnistus ei omalta osaltani sujunut tässä mallissa kovinkaan mallikkaasti. Malli oli seuraavan päivän kilpailun tapaan jaettu kahteen osaan. Molemmilla lenkeillä 2 väärin. Onneksi mitään kisaa ei käyty.
Perjantai 26.8.
PreOn toinen päivä suunnistettiin tuulipuistossa. Kaksi osaiselle PreO-radalle Antti lähtisi taas viimeisenä, joten olimme ehdottaneet hänelle, että PreOn osien välissä olisi ollut aikaa grillata. Itse jäin kyydistä kämpille. Olimme Eskon kanssa sopineet, että menemme myöhemmin kilpailupaikalle, sillä emme halunneet vältellä kaikkia toistamiseen. Aamupäivä oli aurinkoinen, kunnes yllättäen ukkoskuuro pyyhkäisi Daftön ylitse. Esko haki minut Daftöstä ja läksimme kilpailupaikalle päin noin 13:45.
Saavuimme kisapaikalle hyvissä ajoin ennen Eskon lähtöä. Esko oli katsonut lähtöaikamme netistä: Eskon lähtö oli noin kello 15:00 ja minulla 16:10. Kävin Eskon lähdettyä kilpailukeskuksessa maksamassa osan ottomaksuni. Ensimmäisenä info-teltalla tarjoiteltiin ratkaisukarttaa, josta kieltäydyin. Lauri oli ilmoittautumassa myös ja ennen minua hän oli jo täyttänyt lomakkeet ja saanut kilpailukorttinsa. Ensin virkailija olisi halunnut minun täyttävän nimeni kilpailukorttiin, sillä onnistuin lausumaan sen ilmeisesti epäselvästi. Kirjoitettuani sen, virkailija hoksasi, että olinkin jo suunnistanut edellisen mallin ja rukstasi juuri täyttämini kilpailukortin. Hän kaivoi pinosta esitäytetyn kortin, rukstasi yli lähtö ajan, kirjoitti tilalle 16:30 ja numeron 80 tilalle 93. (Tässä lienee syy miksi minulla ei ole yhteistulosta). Olin kuintenkin tyyväinen tilanteeseen ja palasin autolle.
Lähtöön menin hyvissä ajoin ennen ensimmäistä lähtöaikaani toiveekkaana, että lähtölistoja ei oltaisi uusittu. Sain kuitenkin odottaa 16:20 asti porukan harvenemista kunnes minutkin otettiin mukaan. Suunnistus meni hyvin. Ratkaisin kuusi ensimmäistä tehtävää kaksi kertaa, ensin lykkäsin leimausta ennen kuin olisin ratkaisut kaikki ja sitten ennen leimausta tuli niin epävarma olo, että tarkistin vielä kaikki. Paljon huomiota saanut 5. rasti oli minusta aivan liian matalalla ollakseen kukkulalla, liian lähellä suota ja takana olevaan kukkulaan nähden liian pohjoisessa (sielä oli hyviä referenssi kohteita). Epäselväksi tilanteen teki vaalean keltaisen alueen puute jollaisella lippu lienee ollut. Tumman keltainen väri kartassa tarkoitti paljasta avokalliota, vaalean keltainen varvukkoa. (Tässä kartoittaja oli ehkä mennyt ylikartoituksen puolelle).
Oma virheeni tuli rastilla yhdeksän. Olin ratkaissut tehtävät 7-11 kerralla ja olin valmis leimaamaan ratkaisut. Tuuli puistossa tuuli aikalailla ja epähuomiossa otin kilpailukorttia liiaksi ulos karttakotelosta. Kuului "fläp,fläp,fläp...", tuulessa kilpailukortti sätki kuin kala verkossa. Leimasin rastin numero kahdeksan ja leimattuani huomasin leiman tulleen riville yhdeksän. No, sama leima sitten riville kahdeksan ja tarkempaa leimausta jatkossa. Aikarastille sain taas jonottaa parikymmentä minuuttia. Kaikki kolme oikein ja 32 sekunttia.
Palattuani autolle päästiin taas matkaan. Esko heitti minut Daftön ja täällä kertaa en ennättyt edes mökillä pyörähtää, kun läksimme toiseen palkintojenjakoon Strömstadiin. Pinja oli tälläkin kertaa korokkeella (kuudes). Onneksi olkoon.
Lauantai 27.8.
Tarkkuussuunnistus viesti ruotsalaisittain on seuraava: kilpailijat odottavat karanteennissa omaa lähtöään ja kolmanen osuuden viestinviejä vielä maaliin tulonsa jälkeen (pallogrillin kanssa tai ilman). Yleisö seisoon sadan metrin päässä vaihdosta. Kilpailijat eivätkä yleisö näe mitä maastossa tapahtuu. Tässä ruotsalaisessa formaatissa ei myöskään mitä vaihdossa tapahtuu. Viestin vaihto on kuulema seuraavanlainen: maaliin tulija pysäyttää oman kellonsa, leimaa vaihto leiman, luovuttaa kartansa ja tulostaa (tulostuttaa) vaihtoajan. Virkailija kirjoittaa kilpailukorttiin vaihtoajan tai käytetynajan (siis mielivaltaisesti, ei systemaattisesti) ja ylimerkitsee käydyt rastit (toimii juuri ja juuri kuivassa kelissä, sateella olisi ollut jännittävämpää). Kilpailija ojentaa kilpailukortin ja kellonsa seuraavalle osuudelle. Kilpailija voi laskea kätevästi kilpailukortinsa merkinnöistä käytettävissä olevan ajan paitsi, jos merkinnät ovat kellon aikoja eikä käytettyä aikaa. Yleisö pystyi seuraamaan jotakuinkin maaliintuloa, joskin ei ollut tietoa kuinka paljon viestinviejillä oli aikaa jäljellä, sillä toimitsijoille varattua aikaa ei tietenkään laskettu mukaan.
Ainut yleisön seurattavissa ollut kohta viestissä oli viimeisen osuuden TempO-asema. Myös muiden suorituksia olisi voinut seurata, mutta siihen ei (tuloksen) näyttäjää löytynyt. Jännittävä viimeinen osuus oli tarkoitus käydä käännetyssä paremmuusjärjestyksessä, mutta järjestäjän laskuvirheen vuoksi järjestys ei paremmuusjärjestys ollut (Openissa, Parassa oli). Hyvä puoli ruotsalaisessa viestissä on, että osa viestijoukkueesta saa valita rastit ja voi valita sellaiset rastit, jotka osaa ratkaista.
Viestin seuraamisen sijaan ajan pysytyi käyttämään mm. auringossa palamiseen. Paloin poroksi. Tarjolla oli myös aasialaista pikaruokaa.
Viestin palkinnot jaettiin paikanpäällä. Molemman joukkueet olivat sarjassaan kolmansia. Para joukkueessa olivat: Kari, Tuomo ja Pekka. Avoimessa: Antti, Pinja ja Martti. Antti mielestä: "Prossi tuntuu yleensä hävityltä mitallilta, mutta kun taakse jäi Ruotsi ja Norja, niin se tuntuu tänään voitetulta." Illalla käytiin juhlimassa mitaileita Athletes Partyssa. Ruokakattauksen hoiti sama aasialianen pikaruokapalvelu.
Sunnuntai 28.8.
Lähtösiivous, McPäivällinen (Västerossissa, ei Westerossissa) ja laivaan. Vietimme iltaa amerikan vahvistuksen kanssa.
Maanantai 29.8.
Laiva saapui satamaan kello 7:30. Olimme sopineet syövämme aamupalan Auran ABC:llä (tai vastapäiselle Shellillä, sielä on kuulema hyvä aamiainen). Auran ABC:llä ei ollut aamiaispöytää. Kyllikki vaihtoi Pekan kyytiin ja Martti otti Antin kyytiinsä. Jatkoimme Hannun kanssa Tampereelle ja olimme perillä puolitoista tuntia ennen junan lähtöaikaa (12:05). Kävin syömässä lounaan Stockmannin yläkerrassa Kitchen & Caféssa. Palasin rautatieasemalle puolituntia ennen lähtöaikaa.
Lähtöaika tuli ja meni, juna ei. Odottelin muiden kanssa laiturilla ensin ilmoitettua 12:44, seuraavksi ilmoitettua 13:04 ja viimeiseksi ilmoitettua 13:17. Tampereelta juna lähti myöhässä tunnin ja 20 minuuttia. Täällä junalla pääsi tietenkin vain Pieksämäelle, jossa odottelua saatiin jatkaa. Jatko yhteys oli jo mennyt. Pieksämäelle juna saapui 15:30 jatko yhteys Kuopion lähti vasta 17:38. Syyksi annettiin: "Sähkökatko rataverkolla."
Pääsin kuintenkin lopultakin kotia. -
nimimerkkiPinja
31.8.2016 klo 22:48Wau, upeata että jaksat kirjata seikkailusi meidän muiden iloksi! -
nimimerkkiPepi
1.9.2016 klo 00:40Se olikin Strömstad eikä Strömsö.
-
nimimerkkiTuomo
1.9.2016 klo 09:22Matkakertomuksiasi on mukava lukea, Sami!
Osallistu keskusteluun
Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.