Keskustelu

Matkakertomus: ETOC 2016, Tsekki

• ---

  nimimerkki

  Sami H

  31.5.2016 klo 11:08
  Hieno reissu ja hienot kisat.
  
  Sunnuntai 22.5.
  
  Tällä kertaa lähtöni oli tavallista rauhallisempi. Ainut todellinen huolen aiheeni oli kännykkäni, sillä siitä oli kevään aikana hajonnut virtanäppäin lopullisesti. Sitä ei voi kytkeä päälle ilman vippaskonstia eikä sitä siitä saa virtaa pois. Koska mallia ei enää huolleta, en ole vaivautunut sitä huolattamaan. Sen sijaan kerran virran loputtua käynnistin kännykkäni USB-johdolla ja pienellä apuohjelmalla. Koska kikalla onnistuin itse huollossa en ole ollut kovin innokas puhelinta vaihtamaankaan. Lisäksi tällä hyvällä syyllä minun piti ottaa läppäri mukaan matkalle. Huono puoli "johdoilla käynnistämisessä" on se, että nyt se vilkuttaa etu- ja takaledvaloja jatkuvasti. Tämä saattaisi herättää jonkun rajatarkastajan huomion.
  
  Olin valinnut matkustustavaksi junan ja pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään kätevää Pisararataa. Olin lentokentällä hyvissä ajoin ja ennätin käydä syömässä ennen lähtöä. Ryhmämme (Heikki, Jari, Martti, Risto ja Lauri) kokoontui terminaaliin 2 ja pääsimme lähtemään. Tsekkiläinen lentoyhtiö ei tarjonnut mitään lennolla ilmaiseksi.
  
  Laskeduimme Prahaan aikataulussa ja vuokrasimme kaksi autoa. Junioriauto Jari, Lauri ja Sami sekä senioriauto Heikki, Martti ja Risto. Laurille hankittiin ajolupa Jarin autoon, joka osoittautui viikon aikana hyödylliseksi. Lähdimme ajamaan Prahasta kohti Jesenikkiä ja arvioitu saapumisaika olisi puolen yön maissa. Ajoimme parituntia ja pysähdyimme syömään vaihtoehtoinamme Hummer-motorest tai Burger King. Valitsimme Hummer Kingin. Samaan aikaan pelattiin MM-jääkiekon mitallipeliä Suomi-Kanada ja seurasimme sitä ruokailumme ohessa. Lopulle ajomatkallemme saimme radiosta kuulumaan saman pelin, tsekiksi.
  
  Ajomatkamme loppupuolella tie kapeni, maaston muodot jyrkkeni ja ilta tummeni. Vuorsitosolassa asfaltoidun tien lisäksi kulki junarata. Valitsemamme reitti ylitti radan ainakin tusina kertaa jokaisen tasoristeyksen ollessa puomiton. Päädyimme hotellille hieman etuajassa ennen puolta yötä. Sisään kirjautumisemme sujui ongelmitta, mitä jos huonekortissani oli Lauri Mäkisen nimi, sillä järjestäjien välikäsi oli ilmesesti unohtanut toimittaa hotellille viimeisimmän majoittuja listamme.
  Hotellihuoneemme sijaitsivat vähän eri puolilla rakennusta. Valitettavasti emme ensimmäisellä ohjeella löytäneet huoneisiimme ja päädyimme seikkailemaan ympäri hotellin käytäviä. Toinen kysymyskerta ei tuottanut parempaa tulosta, mutta kolmannella kerralla samamme samat ohjeet riittivät. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun olen eksynyt hotelliin. Syy oli, että rakennusten välinen tila ei ollut valaistu emmekä tohtineet mennä pitkin pimeää käytävää. Pääsimme petiin noin puoli yksi.
  
  Maanantai
  
  Ennen aamupalaa, joka oli saatavilla päivittäin kuudesta yhdeksään, Lauri sai ylipuhuttua minut mukaansa aamulenkille. Kävisimme vartin lenkin ja tulisimme ajoissa aamupalalle. Rappukäytävässä saavutimme Pinjan ja kolmikkomme juoksi vartin - alamäkeen. Paluu ylämäkeen sujui verkkaisemmin. Matkalla selvisi, että Pinja oli jo käynnyt aamupalalla sekä oli tiedustellut ettei tarjoilu ole kovin kattava. Kellon lähestyessä yhdeksää kiiruhdimme aamiaiselle. Joka kulhossa joko paistoi pohja tai jäljellä oli vain rippeet. Kokosimme mitä ennätimme, sillä olimme sopineet joukkuepalaverin myös kello yhdeksään.
  
  Palaverissa sovimme viestijoukkueet seuraavasti: Open 1. Jari, Pinja ja Lauri;
  Open 2. Hannu, Martti ja Anna; Para 1. Kari, Tuomo ja Pekka. Palaverin jälkeen lähdimme kohti viestin ja TempO:n mallisuunnistusta Jesenikin keskustaan. Mallissa tarjolla oli kaksi TempO-asemaa ja viiden tehtävän PreO. Radat kiersivät pienen linnakkeen ympärillä. Järjestäjiltä lienee selvä moka PreO:n 3 tehtävä, jossa liput sijaisivät linnakkeen vallihaudassa, jota ympäröi metrin leveä muuri. Para-sarjalaisten oli vaikeata ellei mahdotonta ratkaista tehtävää.
  
  Palattuamme hotellille kävimme lounaalla. Lounas sisälsi päivittäin alkukeiton ja pääruoan pöytiin tarjoiltuna. Vietimme iltapäivän miten kukin ja noin puoli kuusi Lauri keksi lähteä Jesenikin keskustaan juoksemaan spritin karsinta radan. Kello läheni seitsemää, kun itse vaivaudui päivälliselle - syököön Lauri itsekseen. Puolikahdeksaan sovitun joukkupalaverin aikoihin Lauri saapui maastosta ja palaverin seurauksena häneltä jäi päivällinen syömättä. Päätimme käydä tutustumassa Jesenikin ravintotarjontaan jo ensimmäisenä iltana.
  
  Kierrettyämme keskustassa hieman löysimme kapakoiden seasta Kebab-kioskin. Onneksemme joku kanta-asiakas sattui käymään edelläämme ja tilasimme samaa kuin hän. Annos oli tuhti ja rulla fiksusti paketoitu. Sen sijaan, että taikina vain kääritään rullalle, se suljetaan päistäkin ja paahdetaan kaksin puolin. Seurauksena wrappi pysyy lujemmin kiinni ja on käteen sopivampi. Paluumatkalla hotellille huomasimme myös läheisen Magic Burgerin ja mietimme kokeilla sen tarjontaa myöhemmin viikolla.
  
  Tiistai (Viesti)
  
  Tarkkuussuunnistusviesti on siitä erikoinen urheilulaji, että siinä kilpailijat, katsojat ja toimitsijat ovat kaikki karanteenissa. Toinen erikoinen seikka on, ettei kukaan tiedä mitkä alueet ovat kiellettyjä. Viestin kulku on seuraava: ensimmäinen lähtee maastoon ja palaa maastosta vaihtoon, jonka jälkeen etenee aikarasteille maastoon ja palaa samaa reittiä takaisin seuraamaan kilpailua. Toinen- ja kolmasosuus etenee samoin paitsi, kolmaosuus tulee maaliin. Kolmanen osuuden jälkeen tulokset vain eivät ole selvillä ja väliin jää aikaa käydä vaikka ruokailemassa. Kun tulokset saapuvat voidaan aloittaa viestin viimeinen vaihe eli TempO-asema käänteisessä paremmuus järjestyksessä. Viestin kesto on viidestä kahdeksaan tuntia, jona aikana yleisö ei tiedä tuloksista tuon taivaallista.
  
  Viestiaamuna joukkueiden (kaikkien osuuksien) tuli olla karateenissa puoli yhdekäsestä alkaen. Viesti itsessään alkoi puoli kymmenen ja yleisön ilmeisesti piti tuohon aikaan mennessä valua sille varattuun karsinaan. Tuossa karsinassa valokuvaaminen oli sallittu. Sen ulkopuolella se oli ehdottomasti kielletty. Valokuvaan suunnistajasta saattaisi päätyä myös suunnistajan käyttämä kartta.
  
  Ennen viestin alkua näytettiin esimerkkivaihto. Tämän jälkeen vaihtoleimaisin siirrettiin karsinan päästä toiseen. Voisi luulla, ettei vaihtoleimasimella viestissä ole kuin kosmeettinen merkitys, koska yhteisaika olisi kuitenkin lähdöstä kolmannen osuuden maaliin, mutta itseasiassa järjestäjä mainitsi, että joukkueen käyttämä aika on käytetyjen aikojen summa. Tästä tosin pääsisi hyötymään vain ne joukkueet, jotka matelisivat lähtöleimasimelle karttaa lukien ensimmäisellä osuudella, sillä vaihdossa kartan sai vasta lähtöleimauksen jälkeen. Lähtölistat, muuten julkaistiin hiukan lähdön jälkeen. Parasarjan lähdössä Kari päätti päästä joukon edelle ja järjestän varaama avustaja ei pysynyt lainkaan mopedin perässä.
  
  Ensimmäistä osuutta oli kulunut vasta kymmenisen minuuttia, kun ainut yleisölle näkyvän ratkaisupaalun luona ruotsalaisuunnistajaa seurasi valokuvaaja. Tämä sai järjestäjiin vauhtia. Hieman tämän jälkeen yleisöaitioon saapui myös Paula (median edusjana, suomipaidassa), jo jota kuta kuvanneena. Ensimmäisen osuuden aikana myös tuon yleisölle näkyneen ratkaisupaalun ja rastilippujen väliin parkkeerasi kuorma-auto kyydissään ulkoilmavessoja. Heikki kävi huomattamassa asiata järjestäjää, että rastilla oli liian monta vessaa. Yksi kilpailijoista sai huidottua kuskille, ettei autoa voisi siihen jättää ja auto peruuttikin nopeasti muualle.
  
  Ensimmäsessä vaihdossa jännitettiin suomalaisjoukkueiden tuloa. Ensiksi tuli Jari ja muutamia minuutteja myöhemmin lähes 60 minuuttia käyttänyt Hannu. Aikarasti lenkintä palasi Hannu, mutta Jaria ei näy missään. Jarin sijaintia tiedusteltiin muutamia kertoja valvojien taholta. Sitten kuulutettiin kahden suunnistajan poikenneen reitiltä ohjeen vastaisesti. Tässä tapauksessa seuraamuksilta vältyttiin, sillä järjestä oli ohjeistanut ko. hotellissa majoittuneita kilpaijoita, että hotellihuoneeseen meno oli sallittua, mutta ruokailupaikalle ei, sillä yksi aikarastiasema sijaitse aivan sen vieressä.
  
  Viestin vaihtoon laskeuduttiin pitkin loivaa alamäkeä ja Para-sarjalaiset osasivat ottaa siitä kaiken irti tehden erittäin näyttäviä loppukirejä. Viestin edetessä olisi ollut kiva seurata tulosten kehitystä, mutta tuloksia ei vain kuulunut. Niitä ei tullut pariin tuntiin, joten saimme luvan käydä syömässä viimeisten aikarastisuoritusten jälkeen. Ruokailun, jälkeen kisakeskuksessa oli näytillä ratkaisukartta. Järjestäjät huomattivat ilmeisesti yhden tapauksen jälkeen, että ratkaisukartan kuvaaminen oli kielletty. Kun tulokset lopulta saattiin, päästiin seuraamaan viestin loppuhuipennusta, ankkureiden TempOa. Palattuamme kentän toisestä päästä järjestäjä pyysi ystävällisesti, että ratkaisukartan ottanut suunnistaja palauttasi sen järjeställe. Virallisten tulosten saavuttua, pääsimme avoimeen malliin viestimaastossa. Jokaisen tuli palauttaa kartta harjoituksen jälkeen. Koko hässäkän jälkeen viestissä saavutettiin 6. sija molemmissa sarjoissa.
  
  Keskiviikko (TempO)
  
  TempO-kilpailun karsinta järjestettiin Zlate Horyssä, noin 25 km päässä Jesenikistä. Ajoaika 34 minuuttia pitkin kapeahkoa ja mutkikasta vuoristotietä. Aamuinen usva ei ollut vielä väistynyt ja vuoren rinteiden korkeat puut peittivät maisemat. Matkalla kisapaikailla kuultiin radiosta TempOa kokeilevan toimittajan lähetys, mutta paikallisella kiellellä puhuttuna ymmärettiin siitä vain lippujen nimet.
  
  Karanteeni alueella saavuimme ajoissa. Numerot olivat kiinnitetty aitaan ja läheiseen puuhun oli laitettu lähtölista. Ensimmäisessä sarakkeessa oli ID (joikin numero) jota seurasi nimet ja maat yms. ja viimeissessä sarakkeessa oli lähtöminuutti (numerona). Nyt vain piti tietää mitähän numeroa tässä pitäisi käyttää. Toiset valisivat lähtöminuutit, sillä olisihan se järjestäjienkin kannalta helpompaa, jos kilpailijat kulkisivat maastossa numerojärjestksessä. Toiset valisivat ID:n, jollakin toisella perusteella, joten eipä aikaakaan kaikki eivät löytäneetkään mieleistään numeroa. Tätä seurasi numeroiden vaihtoruljanssi, jonka jälkeen kaikki tiesivät käyttää lähtöminuutin mukaista numeroa.
  
  Lähdin numerolla 8. Karsinta oli jaettu kahteen ryhmään: A (punainen,parillinen) ja B (vihreä,pariton). Asemia oli 6 ja tehtäviä 4. Asemat olivat vierekkäin ja niillä käytettiin samoja lippuja. En juuri joutunut jonottamaan, mutta välillä odottamaan. Karsinta käytiin tasaisella seudulla kaupungin puistossa, jossa oli jos jonkin moista härveliä ja muistomerkkiä. Onneksi niistä kaikista ei tarvinnut välittää. Parin ensimmäisen aseman tehtävät liittyivät yksittäisiin puihin ja jälkimäisten asemien tehtävät puolestaan maastonmuotoihin.
  
  Mielestäni suoriuduin hyvin, yhdestä hätäisestä nimeämisvirheestä huolimatta. Tulokseni riitti kirkkaasti finaaliin. Jännitimme muiden suomalaisten tuloksia ja varsinkin, kun Jari meinasi jäädä finaalin ulkopuolelle. Martti, Risto ja Ari karsiutuivat.
  
  Finaali käytiin samana iltapäivänä aivan hotellimme vieressä, viestissä käytetyn maastoalueen yläpuolella. Osassa tehtäviä käytettiin samaakin maastonosaa kuin jo viestissä. Finaalissa kuljettiin pitkin tasaisesti laskeutuvaa tietä. Aukeilla paikoilla oli todella vaikea saada kiinni omasta olinpaikasta ja siitä seurasi liian monta virhettä. Ennakkosuosikeilla meni paremmin, muttei aivan odotetunlaisesti. Pinja saavutti 6. sijan.
  
  Järjestäjä kuulutti, että karanteeniin jäätetyt tavarat ovat saatavilla ja TempO-asemille pääsee kello 18 jälkeen, jolloin Jari ilmoitti lähtevänsä sinne heti. Me loput siirryimme seuraamaan viestin palkintojenjakoa ja TempOn kukitusseremoniaa. Tässä välissä Lauri äkkäsi lähteä hakemaan reppunsa. Vasta palkintojenjaon yhteydessä mielleemme tuli, että kuusi parasta palkittaan viestissäkin. Palkintojenjaon aikaan paikalla oli siis vain Pinja, joka joutui vastaanottamaan palkinnot yksin. Parasarjan viestijoukkueesta puuttui palkitojenjaossa vain Tuomo.
  
  Päivällisellä oli ruokana hanpankaalia, joka oli hyvää, jos siitä tykkää. Kävimme Hannun ja Riston kanssa finaalin TempO-asemat läpi juuri ennen kuin järjestäjät poistivat ne. Lauri kävi juoksemassa sprintin ja häneltä meni päivällinen sivusuun, joten päätimme käydä keskustassa iltapalalla Magic Burgerilla.
  
  Torstai
  
  Aamulenkillä palasin vielä TempO-maastoon ratkaisukartan kanssa. Aamupäivällä tutustuttiin aluksi hotellin ympäristöön nyt, kun se oli sallittua. Aivan hotellimme vierestä löytyi Lego-museo, jossa kävin viettämässä tunnin. "Museossa" Lego-rakennelmat olivat pääosin vuosilta 2014-15, joten varsinasesta museosta ei voinut puhua.
  
  Iltapäivällä käytiin kokemassa PreO:n mallisuunnistus samassa louhoksessa kuin syksyn esikisassa TempO maastona oli ollut. Tällä kertaa kartasta sai jopa jotakin selvää, kun ajan kanssa (tai ajatta) sitä pääsi tutkiskelemaan. Jari huomatti käytetystä jyrkännne kuvauksesta, että käytännössä kivipinta on kuvattu mustalla. Tämä huomio auttoi launtain kilpailussa.
  
  Perjantai
  
  Ensimmäinen PreO käytiin lähellä TempOn karsintaa samasta kilpailukeskuksesta. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Esilähtöön oli matkaa 700m. Aluksi oli kaksi aikarastiasemaa, joista ensimmäiseen vastasin yhden väärin ja toiseen kaksi, onneksi entiennyt tätä ennen metsään menoa. Radan alkuosa oli pienipiirteistä, kartta oli täynnä pieniä kuoppia ja pistekumpareita. Radan keskiosalla alkoi alamäki ja tehtävät selvästi vaikeutuivat. Tehtävien luonne muuttui rinnepainoitteiseksi ja aikaa, niiden ratkaisemiseen kului entistä ennemmän. Varsinkin radan loppupuolella näkyvyys teki rastien ratkaisemisen hankalaksi ja ajan vähyys alkoi vaikuttaa suoritukseeni. Radan virheet kaikki loppupuolella 17, 18, 19 ja 22. Tässä vaiheessa kilpailua 42. Muilla suomallaisilla Aria lukuun ottamatta meni paremmin ja mm. Jari oli kiinni kärkipaikassa.
  
  Illalla kävimme katsomassa palkintojen jakoa. Ensin jaettiin TempOn palkinnot ja sitten jalkasuunnistuksen keskimatkan palkinnot. Tällä kertaa nähtiin suomen suunnistusmaajoukkuettakin, heillä kilpailut olivat menneet hiukan paremmin. Myös palkintojenjaon jälkeen kävimme Magic Burgerilla.
  
  Lauantai
  
  Toinen PreO käytiin Vapennassa aivan mallimaaston vieressä ja samasta kilpilukeskuksesta kuin viime syksyn esikisat. Kilpailukeskuksessa seurattiin samaan aikaan toisaalla käytyä jalkasuunnistuksen viestikilpailua. Päätin lyöttäytyä Pekan ja Hannun lähtöryhmään. Päivälle oli luvattu sadetta, mutta kilpailukäytiin onneksi aurinkoisessa säässä. Lähtöön oli matkaa huimat 1.7 km.
  
  Alkuosa kilpailusta käytiin louhoksen ylätasanteella, johon oli saatu pitkiäkin välejä vastakkaisen reunan jyrkänteisiin. Loppuosaa varten laskeuduttiin louhoksen pohjalle, mutta tehtävien luonne ei oleellisesti muuttunut. Kilpailun osien välissä oli kartanvaihto. Edellisestä päivästä viisastuneena taktiikkani oli, että selvät rastit leimataan nopeasti, jotta aikaa jää reilummin vaikempiin. Se toimi tässä kisassa sen verran hyvin, että ajan puute vaikutti vain viimeisen rastin ratkaisemiseen. Tuloksena vain kaksi väärin ja 15 s aikarastilla, joka oli päivän paras suomalaistulos ja päivän 8. parastulos ja nosti sijoitustani 22 sijaa, kokonaiskilpailun 20. sijalle.
  
  Olimme päätyneet järjestämään oman illallisemme Tuomon hotellille laakson toiselle puolelle. Tähän saakka sää oli suosinut, mutta tuona iltana satoi todella paljon ja jonkin verran ukkostikin. Ruoka oli eriomaista ja vaikka kello kävi nopeasti onnistuimme pitämään illallan lyhyenä. Illan päätteeksi paluumatkalla hotellille heitimme Lauri varsinaseen Banquettiin.
  
  Sunnuntai 29.5.
  
  Lauri saapui Banquetista 4.45, olin pistänyt herätyksen 5.30. Emme ehtineet käydä aamupalalla, vaan läksimme ajamaan suoraan samaa reittiä mitä olimme tuleetkin. Pysähdyimme aamupalalle pienelle huotoasemalle ja jatkoimme nopeasti kohti Prahaa. Lentokentälle tullessa etsimme huotoasemaa, koska auton pitäisi palauttaa tankki täynnä.
  
  Huoltoasemalla oli tankkauspalvelu, jonka hoivaan Jari jätti tankkaamisen. Tässä välissä Lauri heräsi ja lähti käymään aamupalalla. Jari palasi autolle ja kun Heikin autokuntakin oli valmis olimme jatkamassa jo matkaa. Ennen kuin kurvasimme pois huoltoaseman pihasta, ennätin huomattaa Jarille, että Lauri ei ole kyydissä. Päädyimme odottamaan autokuntamme kokoon.
  
  Pääsy porteille sujui tälläkin lentoasemmalla hyvin, kun pidin kännykkäni visusti vyökotelossa. Lento oli lähes aikataulussa, mutta varaamani 30 minuutin siirtymä aika lentoaseman junalaiturille tuntui lyhkäiseltä. Kipaisin lentoaseman pisararadan laiturille ja odottelin junaa. Hetkeä myöhemmin sinne tuli myös Marko, joka oli huomannut siellä myös Anttosen Sarin (naisten viestin aloittaja). Olisimme onnitellut häntä kultamitallin johdosta, mutta ennen kuin ennättimme, niin juna Tikkurilan suuntaan saapui ja jouduin lähtemään paikalta.
  
  Tikkurilan asemalla vaihtoaika oli 9 minuuttia. Poistuessani laiturilta huomasin, että Sari oli matkustanut samalla junalla. Päätin käydä onnittelemassa, kunnes olin selvittänyt lähtevän junani laiturin. Onnitteltuani kerroin olevani matkalla Kuopioon, johon Sari tokaisi: "Sittenhän sinun ei tarvitse odottaa pitkään", joka kävi ilmi aikataulusta. Ei, minun ei tarvinnut odottaa, ei ainakaan olisi pitänyt, sillä IC77 Kajaaniin oli jo ollut tovin laiturilla ja lippuni oli siihen. Sen sijaan S91 Kuopioon, jonka olin aikataulusta katsonut, kulki Tampereen kautta ja lähti 10 minuuttia myöhemmin.
  
  Onnistuin siis myöhästymään junasta, jonka seurauksena täpötäydessä junassa ei ollut istumapaikkaa. Päädyin matkustamaan osan matkasta Inva-paikalla. Ruotsin reissua mukaillen: "Mehän ollaan tätä sarjaa".
  

• ---

  nimimerkki

  Kyllis

  2.6.2016 klo 20:38
  Voi taivas Sami. Mahtava matkakertomus :-)

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »