Keskustelu

Matkakertomus: ECTO Tsekki 19-20.9.2015

• ---

  nimimerkki

  Sami H

  22.9.2015 klo 18:46
  ECTO Tsekki 2015
  
  Torstai
  
  Ensialkuun tiedoksi, että AKT:n perjantaiksi suunnittelema lakko meinasi pilata reissun jo ennen alkuaan. Torstaihin mennessä tiesimme, että jos lentokoneemme tankataan, niin saattaisimme päästä lentämään aikataulun mukaisesti. Esko oli tiedottanut jo kilpailun järjestäjää mahdollisesta myöhästymisestämme.
  
  Aamupäivällä pakkasin kampeet uuteen matkalaukkuuni. Se on ruumaan laitettavaa kokoa, koska hankiessani laukun pidin sitä järkevänä vaihtoehtona. Lentoni hinnat sisälsivät yhden matkalaukun kustannuksetta ja lentoa varatessa ei lakosta ollut tietoakaan. Sen pakkaaminen vähän arvelutti, jos se olisi huonolla tuurilla jäänyt jo helsingin päähän.
  
  Uutta oli myös pankkikortti, jonka olin aiemmin keväällä rahaa vaihtaessa hankkinut. Sen maksu kykyä ja tunnuslukua en ollut aikaisemmin testannut, joten kävin ostamassa eväät lähimarketista testatakseni kortin maksukyvyn. Jos automaatti olisi nielaissut korttini, olisi parempi, että se tapahtuisi kotipaikkakunnalla Suomessa kuin missään muualla.
  
  Matka helsinkiin lähtiajallaan kello 14:00 ja saapui ajallaan 19:15. Kävelin Kampista rautatientorille tavoitteenani käyttää linjaa 615, jonka tiesin kurvaavan läheltä lentokenttähotellia ja olin käyttänyt sitä edellisellä kerralla matkustaessani. Mutta kesän aikana valmistunut junayhteys lentokentälle oli jo vaikuttanut bussi yhteyksiin harventaen niiden vuoroväliä ja siten ennen kello 19:35 lähtevä bussi lähtikin jo 19:25. Arvaten 10 minuutin siirtymä aikataulussa aiheutti myöhästymisen bussista ja piti tehdä toinen reitinvalinta hotellille. Matkustin ensin Finnairin Citybussilla kentälle ja sieltä hotelli bussilla hotellille siis vähän kiertäen. Tiedoksi, jos poistuu Rantasipi Airportiin kohdalla bussista ja kävelee oikein reippaasti Cumuluksen pihaan, niin on juuri ennen bussia ulko-ovella.
  
  Tiedossa oli, että kentälle kannattaa mennä aamulla ajoissa, koska turvatarkastus saattaa ruuhkautua. Niinpä pistin herätyksen 4:50, lentoni lähtiessä 7:40.
  
  Perjantai
  
  Heräsin 3:40, en saanut enää nukuttua ja nousin 4:30. Aamupalalle 4:45 ja bussiin lentokentälle 5:05, turvatarkastuksesta läpi 5:30. Lennon lähtöön enää kaksi tuntia. Paikalle saapui seuraavana Junttilat 5:55, olin tuolloin toisella aamiaisella. Kokoonnuimme portille 12 ja seuraavan paikalle saapui Pentti 6:15. Pentti oli nousemassa Tukholman koneeseen, joka siis oli seuraavan portilta lähdössä, mutta toppuuttelimme häntä hieman. Vielä juuri ennen portin aukeamista paikalla tuli Anna ja matka seurueemme oli koossa. Lentomme meni Kööpenhaminan kautta Wroclawiin.
  
  Esko oli varannut vuokra-auton ja saimme allemme uuden Wolkkarin. Anna oli varanut itselleen auton ja seurueemme pieneni hieman Annan jäädessä Puolan puolelle. Ruotsalaiset saivat hieman iäkkäämmän ja käytetymmän auton.
  
  Esko istui kuskiksi ja komensi minut kartturin paikkalle. Navigaattori laitettiin varmistamaan matka määränpäähän, mutta toteutimme toisenlaisen reittisuunniltelman. Ajoimme mahdollisimman pitkään tietä E67, paikallisella kielellä 8 ja poikkesimme hieman ennen tien 382 alkua tarkoituksena käydä syömässä, sillä olimme kukin nauttineet aamupalat tahoillamme hieman eri aikoina.
  
  Ensimmäisellä kerralla ajoimme kaupungin/kylän poikki löytämättä sopivaa parkkipaikkaa ja yhtään ravintolaa. Toisella kerralla löysimme erään rakennuksen sivustalta vapautuneen tilan, johon parkeerasimme ja jalkaannuimme etsimään ruokailupaikkaa. Sadan metrin päästä löytyi ihme pytinki, joka tarjosi niin pastaa, pizzaa, lasangea kuin kebabbiakin. Menu oli vain puolaksi, mutta sanoja sieltä täältä lukemalla ymmärsi suunnillee mitä annos sisälsi. Valitsimme ensin tahoillamme ruuat ja annoimme sitten Annelin tilata 4 kertaa aterian numero 5, siis yksi jokaiselle. Käsityksemme mukaan se oli turkkilainen pizza, kebabilla ja fetalla. Meni tovi ja keittiöstä tuli kokki varmistamaan, että tiesimme tilanneemme rullatut pizzat. Emme, mutta sehän ei haittaisi. Tilausten tulllessa paljastui erehdys. Saimme aterian numero 5 ja numero 4 kutakin yhden kappaleen, siis neljälle hengelle jaettavaksi. Emme antaneet sen häiritä ja söimme mukisematta, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa.
  
  Reittimme jatkui navigaattorin opastamana tietä 382 aina rajan yli Tsekin puolelle. Tässä kohtaa raja oli täysin valvomaton, joka tällä kertaa ei haitannut, määrämpäämme oli tällä kertaa oikeasti sen toisella puollella. Puolan tasangot vaihtuivat Tsekin vuoristoon. Tiemme vei läpi Javornicin, jossa PreO-kisa käytiin ja Vapennan läpi, jossa TempO käytiin.
  
  Saavuimme Lipova-Lazneen ja aloimme etsiä Pentin majapaikkaa, sillä myöhäisestä varaamisesta johtuen hän joutui valitsemaan eri hotellin. Pentin mukaan hotelli sijatsi 1,5 kilometriä meidän hotellia lähempänä, joten kurvasimme sinne päin. Kun vastaan tuli meidän hotellimme, niin käännyimme ja aloimme etsiä tosissaan Pentin hotellia. Lopulta pysähdyimme kysymään asiaa paikalliselta rouvalta, joka yllätykseksemme hyppäsi kyytiin ja opasti meidät Lipova-Laznen toiselle puolelle, noin 1,5 kilometrin päähän Jesenikistä. Tässä oli Pentin varaama hotelli ja mm. Fredholmit olivat majoittuneet siihen samaan.
  
  Saatuamme Pentin turvallisesti perille ja rouvan hänen haluaamaansa sijaintiin jatkoimme matkaa omalle hotelillemme. Hotellimme oli ympäristön muista rakennuksista uutuudellaan erottuva. Vastaanotto oli epätavallisen hidas, kun suomalaisesta passista ei kotiosoitetta tahtonut millään löytyä, vaikka asiaa käytiin kokkia myöten ihmettelmässä. Lopulta saimme huoneemme avaimet (ei ollut avainkortti) ja pääsimme majoittumaan.
  
  Tutustuani huoneeseeni huomasin, ettei vessaan syty valoa. Itseasissa mikään muukaan valo ei syttynyt, joten läksin kysymään asiaa Junttiloilta, havaitsivatko hekin samaa. Alkuun eivät, sillä heidän vessassaan oli ikkuna, mutta asia varmistui pian. Tarkempi huoneen tutkiskelu paljasti, että oven vieressä onkin paikka avain kortille, joka toimii sähkökytkimenä juuri sellaisina kuin hotelleissa, joissa huoneeseen on korttiavain. Junttilat saivat sähkönsä Finnairin kanta-asiakaskortista, minä jouduin käyttämään ainoata matkassa ollutta korttia, ajokorttiani. Sovimme, että menisimme illalliselle alakerran ravintolaan, kello 19:00.
  
  Sählättyäni puolituntia kellojen kanssa, koska kaikki kelloni olivat suomenajassa ja sitten odottettuani toisen tunnin paikallista aikaa menin ruokasaliin kello 19:04. Junttilat olivat jo pöydässä juomat tilattuna. Koska palvelua ei alkannut tapahtua päätimme seurata muiden toimia ja noutaa annoslautaset tarjoilutiskiltä. Ensin kokki tarjosi alkukeittoa. Syötyämme sen lautaset noudettiin pikemmiten pois, joten jatkoimme pääruualle. Tarjoilukärryssä oli kymmenkunta kansin peitettyä astiaa. Sitten odottamatta kokki nosti yhden asian kantta näyttääkseen astian sisällön, piti sitä kädessään sekunnin ja laski kannen. Se mitä astiassa oli, jäi hieman arvoitukseksi. Tämä toistui jokaiselle astialle, jonka jälkeen kokki otti lautasen ja latoi sille ensimmäsestä astiasta neljä leivän palaa, seuraavasta muutaman kanaviipaleen, läträsi koko annoksen joillain kastilleella kolmannesta astiasta ja ojensi lautasen minulle. Kannoin äimistyneenä lautaseni pöytään Junttiloiden tullessa perässäni omine annoksineen. Heillä oli riisiä ja jotain lihaisaa kastiketta. Tämän syötyämme tilasimme laskun ja yllätykseksi vain juomat laskutettiin. Olimme ilmeisesti majoittuneet puolihoidolla.
  
  Lauantai
  
  Olimme Pentin kanssa sopinut menevämme taksilla kisapaikalle, koska Eskon lähtö oli noin kolme tuntia myöhemmin. Nousin kahdeksalta aamupalalle ja yhdekseltä taksiin kohti kisapaikkaa. Javornikkiin oli 20 minuutin matka ja olimme hyvissä ajoin perillä. Ehdimme tutustua Tsekkiläisten kehittelemään leimauskaruselliinkin, joka oli jo näissä kilpailuissa käytossä:
  
  Kilpailijalla on SI-kortti ja jokaista rastia kohti on oma karusellinsa leimasimia. Leimasimet ovat ainakin kolmenneljännestä peittävän hupun piilossa, jonka alta vain yksi leimasin on kerrallaan näkyvissä. Leimasin paikkoja on kuusi ja peräikkäiset paikat olivat aina täytetty järjestyksessä A,B, … ja viimeisenä Z. Kun suunnistaja tulee leimaamaan hän pyöräyttää karusellista valitsemansa vastausta vastaavan leimasimen, leimaa ja pyöräyttää karusellin toiseen asentoon. SI-leimasimet olivat tähän tarkoitukseen epäherkistettyt, siis kortti piti käyttää tavanomaista lähempänä leimasinta, jotta leimauslaite leimasikortin. Edes uusi Air-malli ei etäleimannut rasteja, vaikka karuselllia pyöritti samalla kädellä, missä korttia piti.
  
  Kilpailun lähtöön oli kaksi kilometria ylämäkeä. Lähdimme hyvissä ajoin ja kuljimme Pentin valitsemaan tahtia. Pentin lähtö oli 20 minuuttia ennen minua, joten omaa lähtöä jouduin hieman odottamaan.
  
  Aikarasti: 5 lippua ja 2 kaksi tehtävää. Paikka oli jonkin vanhempaa rakennusta kiertävän verkkoaidan vieressä. A ja B -liput olivat kiinni verkkoaidassa ja liput C-E oikealla joissakin puskissa. Ensin kysyttiin muutaman pihlajan muodostamaa valkeaa metsää. Vilkaiselmalla maastoon pystyin valitsemaan lipun D. Seuraavaksi kysyttiin jompi kumpi lippu aidan vieressä, ympyrän keskuksessa ollessa hieman valkoista. Taas vilkaisu maastoon ja valitsin B, sillä aidan toiselta puolelta sen luokse ylsi oksa. 14 sekuntia, molemmat oikein.
  
  Kisa: Kartta oli tarkka ja lähes kaikki linjat pitivät paikkansa. Tuetut pikkupuut olivat merkattu pienenpienellä pisteellä ja kivikuvauksen korkeusraja oli noin 0.5 metriä (Pentti mittasi). Jotkin liput jäivät paikoin maaston muotojen peittoon (ei tolpalta, mutta muuten polullta) paikoin ratkaisevalla tavalla, että pidempi ihminen hyötyi nähden liput aikaisemmin eli paremmasta kulmasta. Radan 14 ensimmäistä rastia olivat rakentamatonta puistoa ja 7 viimeistä linnan rakenteita tai sen ympäristön puistoa. Viimeinen rasti, linnalle vievän polun haarassa: sain kolme suuntaa, että oikea paikka olisi noin 2-3 metriä B-lipun vasemmalla puollella, mutta koska C-lippu oli yhtä kaukana, niin päätin etten Zerottaisi rastia vaan leimaisin Bravon. Menin karusellille ja pyöräytin. Ensimmäinen leimaisin, pysäytin ja leimasin Zeron. EI, ei tämän näin pitänyt mennä.
  
  Tulin maaliin ja jäin odottamaan Penttiä, jonka olin kisan aikana ohittanut ja joka ratkaisi viimeistä tehtävää. Seurasin kentän toiselta puolelta 15-20 metrin päästä, kun Pentti leimasi Bravon. Läksimme kilpailukeskukseen ja tulospalveluun. Tulokset saatiin koneelle nopeasti ja sain tulosteen leimoistani ja 21 pistettä. Pentin pisteet oli 15. Odotimme viimeisen kilpailijan lähtöön, jotta saimme tarkistuskartan ja läksimme syömään. Pienen etsiskelyn jälkeen söimme paikallisessa keilauskapakissa. Paluumatkalla kilpailukeskukseen tapasimme Arin, joka oli saanut 20 pistettä. Palattuamme kilpailukeskukseen saapui myös Esko, 18 pistettä. Tuolloin kaksi avoinna ja olin E-Openissa sijalla 5. Päätimme lähteä hotellille. Autolla Esko antoi tulosteensa hyppysiini ja totesin: ”Ai, nämä väärin menneet ovat tähdellä merkattuja”. Esko piti sitä alkuun kuittailuna, mutta tarkistettuani omasta lipukkeestani, havaitsin tähtien puuttuvan. Ohjelma toimii siis hieman eri tavalla kun tulokset voidaan julkistaa.
  
  Ajoimme Pentin hotellilleen ja sovimme ruokalevamme 18:20. Ruoan valitseminen onnistui tällä kertaa jo paljon paremmin, mitä nyt laskun sijasta Esko sai toisen oluen ja Anneli veden.
  
  Sunnuntai
  
  Lähdimme kilpailupaikalle hyvissä ajoin, vaikka Vapennaan oli 10 minuutin ajomatka, niin lähtöön oli 1,6 kilometriä ylämäkeä. Kilpailumaasto oli vanha kalkkikivilouhos. Etukäteen ajattelin, että louhos olisi avoin ja sen jyrkillä kallioisilla rinteillä olisi rasteja jyrkänteiden päällä ja alla.
  
  Kisa: 6 asemaa, 4 tehtävää, vihreä kortti (A-Heat). Maasto oli loukoksen ympärillä kivikkoista ja metsä vanhaa, puut pitkäksi kasvaneita. Ensimmäiset kaksi asemaa olivat ennen louhosta. Kolme seuraavaa louhosen pohjalla ja kuudes asema takamaastossa.
  
  Ensimmäinen asema alkoi takana olevalla rastilla. En edes yrittänyt saada itsenäni kartalle, jo pelkästään karttaa katsomalla näki, ettei mikään lipuista sopinut, joten maastoon vilkaisematta Zero. Toka aseman erikoisuus oli sekä kiveen että kumpareeseen sopiva lippu. Vaikka olin lukenut, että Zerot on luettavissa kartalta ja molemmissa tapauksissa kyseessä on pistekohde, niin tarkistin sekä maastosta, jotta lippu on kohteessa ja ilmansuunnan, ettei vain kysytä päin vastaista. Tämä hidasti.
  
  Kolmas asema: Sen sijaan, että louhos olisi avoin, niin se olikin umpeen kasvanut viidakko (liioitellen). Näkyvyys oli muutaman kymmenen metrin suunnasta riippuen ja sitä rajoitti nuoret lehtipuut, jotka oli kartoittettu pieninä valkoisina lämpäreinä. En saanut lainkaan kiinni missä olin, enkä missä mitäkin oli. Ihmettelin aikani ja aloin vastaamaan. Viimeisestä rastista sain kiiini, se oli kartan ainut pistekumpare, mutta luonnossa kivikasa, joten sitäkään en uskaltanut vastata suoraan, vaan tarkastelin sitäkin useista sekunteja.
  
  Seuraavalla asemalla pääsin vauhtiin ja mielestäni asemassa ei ollut mitään ihmeellistä. 27 sekuntia toiseksi paras aika. Viitosasemalla hämäännyt viimeisestä notkosta. Luonnossa se oli mitättömän näköinen ja itseasiassa se mitä ensinnä kysyttiin olisi aivan hyvin voinut olla tuossa selkäni takana, joten vastasin saman. Kuudennelle asemalla oli kolmen hengen jono, joten ennakkoon arvelin sen olevan vaikea. Se oli mielestäni kuitenkin asemana helpoin. Kaikki selkeitä käyrämuotoja ja ei näkyvyyttä turhaan rajoittavia puskia. 26 sekuntia, joka on 8 sekuntia seuraavaa puhdasta suoritusta nopeampi.
  
  Paluumatkalla juttelin Owen kanssa ja hän piti maastoa liian vaikeana TempOlle ja yhtenä vaikeammista, jossa on koskaan ollut. Omituista oli, ettei karsinnan jälkeen tuloksiaan voinut tarkistaa, vaan luotettiin tulospalveluun. Mainittakoon, että finaaliin pääsi kolme viidestä suomalaisesta ja kuusi kymmenestä ruotsalaisesta.
  
  Finaali: 3 asemaa, 4 minuutiln lähtöväli ja 32 henkä ja 25. lähtijä. Sain odottaa tovin. Martin, joka oli karsinan voittaja, ei ollut usko korviaan, kun kuuli, että lähtee finaaliin ensimmäisenä. Kaikki ruotsalaiset oli arvottu kärkeen, koska joillakin heistä oli kiire lennoile. Ylimääriäisiä Tsekkejä oli otettu mukaan jostain syystä.
  
  Saavuin varjomiehen perässä ensimmäiselle suorituspaikalle tapani mukaan vilkuilematta. Ensimmäinen asema oli krossimonttu, jonka nyppylät oli kuvattu karttaan. Ei mikään ihmeellinen paikka, olisi pitänyt osata. Toinen asema oli saman teltan alta, 90 astetta toiseen suuntaan. Asemalta katsottiin tien yli jonka takana oleva pensasaita peitti lippujen tikut aikalailla. Tässä oli vaikeata tietää missä kävelytie (kovamaa) sijaitsee, sillä se jäi kokonaisuudessaan pensasaidan taakse. Kolmasasema oli toisen kerran krossimonttu. Jo kertaalleen tuijotettuna se ei juuri uutta ihmeteltävää tarjonnut mitänyt muutama lippu oli vaihtanut paikkaa. Suorituksen jälkeen tulosuussa oli tulosauto, jonka luota pystyi kilpailua seuraamaan. Sen luona varjomies yleensä kilpailijoita kuljetellessa pysähtyi ja siitä kohti pystyi pälyilemään sen verran, että näki kovan maan kulmassa olevan lipun.
  
  Lähdin viimeisenä suomalaisena, minua saatiin tovi odottaa. Odotimme, että tuloksia 30 sijaan asti, jolloin olin 14., emme odottaneet tarkistuskarttoja ja lähdimme kohti Wroclawia. Laitoimme navigaattorin opastamaan ja ajelimme sen mukaan, kunnes se opasti meidät käätymään pois Javornikin tieltä. Olimme tulleet Javornikin kautta ja tiesimme, että navigaattori opastaisi meidät motaria. Joten päätimme seurata sittenkin navigaattoria ja nähdä uusia maisemia.
  
  Tie hieman kapeni ja kapeni ja kapeni. Mitä kapeammaksi tiekävi sen heikommaksi sen päälyste muuttui. Jossain paikoin ajoimme rajan yli, Puolan puolelle. Navigaattori sinnikkääsi vältteli isoja teitä ja me tottelimme. Välllä löytyi tien pätkä, joka oli betonista valettu, sen kaiteetkin olivat betonisia ja meno kuulosti kuin olisimme kiskoilla ajettu. Valtatie, mistä pääsisi motarille lähti Nysan keskustasta. Mitä lähemmäksi Nysaa päästiin sen enemmän navigaattori halusi kiertää sen reunaa myönten. Ajoimme Nysan länsipuollella olevan tekoaltaa reunaa, kun mieleemme tuli ottaa ohjat omiin käsiin ja ajaa kaupungin keskustaan. Se hyvä ratkaisu, sillä seuraava tie jolle navigaattori olisi opastanut oli poistettu käytöstä.
  
  Moottoritie oli muuten hyvä vaihtoehto, mutta vaikka sillä saa ajaa 140 km/h, niin kokonaisajassa voittaa ehkä muutamia minuutteja, toisekseen se on maksullista ja kolmanneksi viimeiseen kilometriin tietullille meni 30 minuuttia, kun sattui ruuhka-aika.
  
  Pääasimme hotelli Kosmonautyyn noin 19:00. Hotellssa oli hieman neuvostoaikainen tunnelma, joka johtunee Puolan avaruusohjelman nykytilasta. Huoneen sisustus oli päällisin puolin uutta. Hotelli vaikutti tyhjältä ja ravintola oli kiinni, joten jouduimme etsimää ruokaa muualta.
  
  Kysyimme lähintä ravintolaa respasta ja saimme ehdotuksen ajaa Factory-tavaratalolle, jonnekkin lentokentän lähelle. Ajoimme, eikä siellä mitään tavarataloa ollut. Mietimme mitä teemme seuraavaksi ja missä syömme, kun muistin tulomatkalla mäkkärin mainoksen: noin 6 km lentokentältä. Pentti ehdotti, että jättäkää hänet hotellille, hän ei mäkkärissä syö, joten ajoimme kohti kultaisia kaaria. Vähän ennen mäkkäriä, näkyviin tuli Factoryn mainosvalot ja kurvasimme tavaratalon parkkipaikalle. Kävimme tavaratalon ovella toteamassa, että se on juuri sulkeutumassa ja läksimme kävelleen noin 400m matkalle kohti mäkkäriä. Pentin maailmankatsomuksen avartavasta kokemuksesta jäi puuttumaan 100 metriä, kun läheisen liikkeen takaa paljastui pihviravintola Sphinx ja seurueeme kääntyi sen ruokatarjoilun puoleen.
  
  Maanantai
  
  Hotellin aamupala oli pienimuotoinen, mutta riittävä. Ehdimme hieman pyörähtää hotellin etupihalla, ottaa kuvan Migin edessä ennen kuin läksimme kentälle. Palautimme auton ja jonotimme matkalaukkujen luovutusta. Paluumatkalla vaihto Kööpenhaminassa oli aika tiukka. Vaikka lentomme oli ajoissa perillä, niin lentojen välissä oli vain tunti, eli aikaa siirtyä portille jäi puolituntia. Hotkaisimme tuossa välissä eväsleivän.
  
  Lento suomeen saapui vartin etuajassa. Noudettuamme laukut läksimme kukin tahoilemme. Valitsin taas Citybussin ja päädyin syömään iltapalan rautatietorin mäkkärillä. Kotimatka taittui bussilla, joka oli sateisessa Kuopiossa 1:05.

• ---

  nimimerkki

  Anna

  22.9.2015 klo 21:32
  Mikä kertomus! :D Hyvin kuvailtu! Mun laukku muuten tuli teidän lennolla Suomeen.
  
  Mun mielestä noin yleisesti kartat ja radat oli tosi huippuluokkaa, ja järjestelyt muutenkin. Hienot kisat!

• ---

  nimimerkki

  Esko

  23.9.2015 klo 11:15
  Lopulliset pisteet Sami 22/21, Ari 21, Esko 20, Anna 20, Pena 17.

• ---

  nimimerkki

  Esko

  23.9.2015 klo 11:26
  ECTO15- / EM-esikisat
  PreO, kts. kartta http://www.dobruska.cz/kob/ECTO15/
  1) Pohjoisemman tiheikön (lue minipuska) länsisivu. Puut olivat paikoillaan ja myös näkymättömät pikkurisut kartassa piirrettynä alle minimimitan. Suurennuslasi on keksitty. A.
  2) Metrisen kiven itäsivu. Jalkojen juuressa oli roskakorin kokoinen kivi. Metsäkukkulalla ei mitään. Liput loistivat kokonaisina siispä näkymätön kivi Z.
  3) Näkymätön heikko polku, liput kiven ja puun lähistöllä. Zoomaten, suunnaten ja puiston käytävää rampaten, A.
  4) Metrisen näkymättömän jyrkänteen päällä. Ensin näytti siltä että muodon kumpare viittaisi B:n, vasemmassa laidassa pilkisti kuin pilkistikin hieman betonin reunaa, toisesta suunnasta kumparekin ehkä olisi enemmän kallellaan vasempaan. Puun oksa tuki ratkaisua A.
  5) Nenän pohjoisosan kaivuu. Välillä B-lippu oli kumossa, se oikeni jonkun rivakasti vislaamalla tsekiksi. Suomeen tarvittaisiin lehvistökarttoja. Niska väsyi ylöspäin tuijotellessa. Lopulta apukäyrä ja arvio metsän reunasta puolsi lippua C.
  6) Lehvästön reuna, notkon keskilinjalla, määritteessä laajan notkon kaakkoisosa. Määrite oli kummallinen, notko olisi riittänyt tai notkon yläosa tai metsän kaakkoisreuna. Neljä lippua oli nätisti rivissä. Teki mieli heittäytyä maate ja katsella lehvästöä ja sinitaivasta. Siinä keikuillessa päädyin C:iin. Tulosliuskassa se oli muka väärin (B). Seuraavana päivänä asia oli korjattu kaikilta. Kannattaisi ratamestarin ottaa ratkaisukarttaa mukaan lippuja maahan tökkiessään.
  7) Juoksumoodi päälle. Kumpareen kaakkoisosa. Mielestäni lippu oli pikkupensaasta itäkoilliseen ja niin ollen keskellä kumparetta. Selvä Z, muitten mielestä B. Olisi pitänyt kisan jälkeen käydä katsomassa ja oikoa porukan ilmansuunnat tai sitten omat.
  8) Itäisen tiheikön länsireuna. Ensin näytti että kaikki liput ovat läntisessä puskassa. Toisesta suunnasta ne olivatkin eri kohteilla. En erottanut varmasti lipun olevan irti tiheiköstä, Z.
  9) Laajan notkon eteläosa. Määritteestä viis. Kompassilla linjoja tutkimaan: varsinkin kivi – lippu – tiheikön reuna toimi hyvin. B.
  10) Puiden väli. Koska näitä kv-kisoissa kysellään, niitä pitäisi Suomessakin olla. Tälläkin kertaa puiden suunnassa vain 2-mittainen mies pääsi lippua katselemaan, jos hänkään. Keskellä on ja onhan se keskilinjallakin, A.
  11) Liput kumpareen kaakkoisosassa tai sitten ei. Tästä koitui virhe rastille 14. Liput olivat luettavissa pensaan ja lehvästön avulla. Toinen oli pois kumpareelta ja toinen kumpareella. A.
  12) Helppo aidan lounaissivu. Molemmille lipuille oli suorat linjat rakennuksesta. Silmät joutuivat koville tarkistuksessa, etteihän vain näin helppo rasti ole aidan takana. Ei ollut, siis A.
  13) Ensin notkon yläosa näytti painanteen perusteella D-lipulta. Edestakainen juoksentelu tuotti patsas- ja läntisen kumparelinja avulla ehdottoman poissulkevan tuloksen. Mutta onko lippu C. On.
  14) Virhe kartassa, laakean nenän eteläpuolelta oli apukäyrästä jäänyt notko piirtämättä, tahallaan? Polku oli myös leveä puistopöydän luona. B-lippu oli mielestäni jo pois käyrältä, kuten 11 rastin tiukkuus osoitti. Z ja pysyn päätöksessäni kisan jälkeenkin. Tai menen lasikauppaan. Ratamestarin bee.
  15) Ovela puun itäpuoli, määrite keskimmäisen tiheikön itäpuoli. Hätäillen olisi vastaus ollut lippu, mutta tarkempi tutkimus osoitti kyseessä olevan hortus puskarus eli metriä korkea kasvi siis tiheikkö muurin takana. Miten sen voi nähdä istumalla? Olipa Z.
  16) Välipala jyrkänne. Piti askelpareilla kuitenkin tarkistaa. Z.
  17) Pitkän puistokäytävän eli polun pohjoissivu. Kartassa linjavirhe. B-lippu oli tulosuunnan käytäväristeyksen ja aidankulman linjalla. Lehvästöstä ei ollut apua. A-lippu oli itäaidan puolessa välissä. Arvoin/arvioin matkaa lipulle aika kauan A:n ja B:n välillä, B turhaan. Tehtävä hylättiin.
  18) Kivimuurijyrkänteen päällä. Kanto. A sivussa, B tai C. Jos C:tä olisi siirtänyt 30 senttiä vasempaan, olisin tältä katseluetäisyydeltä ollut tyytyväinen. Liput olivat metrin välein. C kuitenkin.
  19) Nenää pienestä aidan raosta pälyillen. Ei olisi ratkennut hopussa ellei 19-20 välistä olisi nähnyt lippuja toisesta kulmasta. Z.
  20) Keskimmäisen puun eteläsivu. Osaan laskea muutamassa sekunnissa tarvittaessa viiteen - puuhun. Paras vaihtoehto B, eteenpäin.
  21) Onneksi pysähdyin ja ihmettelin mistä 21 ratkaistaan ennen kuin syöksyin yksisuuntaista alas. Alempi jyrkänne. Heti selvä tapaus, Z. Syksyn syöksy alkaa.
  22) Perinteiseen tapaan alku hitaasti ja loppu pikataipaleena. Sprinttisuunnistin oikeaan kohtaan karusellille. Tästä olisi saanut ratamestari hyvän tehtävä toisella liputuksella. Kaksi vilkaisua rinteeseen todisti lipun olevan selvä Z.
  23) Kaahaten katua karusellipönttöä etsien. Vilkaisu ylös näkymättömään polkuun, A ja C eivät toimi. B jyrkännemuodosta sopivassa kohtaa, leimaus ja vireiseen maalileimukseen kättä ojentaen. Aikaa jäi 32 sekuntia, siis reilusti.
  F) Tsekkien kehittämä leimauskaruselli toimi mainiosti. Kartta oli hyvä. Ilma myös. Kyllä Suomen maajoukkueen olisi ollut hyvä osallistua esikisaan. Liikkuessa piti pysyä pois kielletyiltä alueilta EM-kisojen vuoksi, foot ja trailo.
  Lopulta tein vain kaksi virhettä. Vielä on täysosumaan pari kolme metriä matkaa, ehkä ensi kesänä!
  

• ---

  nimimerkki

  Anna

  23.9.2015 klo 12:51
  Erityisesti tempossa (karsinta, joka oli Pre-ETOC) oli sellaisia erityispiirteitä, että huomasi, kuinka niihin tottuneet tsekit pärjäsivät hyvin. Finaali oli sitten taas yleismaailmallisempaa tempoa puistossa.
  
  http://www.dobruska.cz/kob/ECTO15/

• ---

  nimimerkki

  Mikko

  25.9.2015 klo 15:07
  Kotikatsomolle on hyvää kuivatreeniä seurata selostusta tutkien kisakartasta käytettyjä ratkaisumenetelmiä.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »