Keskustelu

MM Kroatia

• ---

  nimimerkki

  Jari

  28.5.2015 klo 22:01
  Tunteeko kukaan suunnistajaa nimeltä Mika Latva-Kokko ? Nimi on kovin suomalainen ja sukunimi voisi viitata poooohjanmaalle ....
  
  Hän edustaa USA:ta Kroatian MM-kisoissa sekä PreO Openissa että Tempossa. MM-kisojen musta hevonen ?

• ---

  nimimerkki

  Jari

  28.5.2015 klo 22:14
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Googlettamalla yhdistyy Heinolassa -74 syntyneeseen kaveriin, joka väitteli 2002 tohtoriksi teoreettisen fysiikan alueelta ja sen jälkeen toiminut mm tutkijana MIT:ssa, joka maailman arvostetuin tiedeyliopisto. Uusi Anne Straube :-)
  
  IRMA:sta löytyy muutama SM-osanotto (yö ja pitkä) 2012-2013.
  
  Mielenkiintoista että on saanut USA:n kansalaisuuden. Ehkä lapsi USA:laisen vaimon kanssa.

• ---

  nimimerkki

  Lauri

  28.5.2015 klo 23:21
  Kohdilleen on Jarin googlailut menneet ja todellakin kyseessä voi olla musta hevonen, kun yritti kysellä minulta neuvoja sähköpostitse MM-kisoihin;) Ohjasin sattuneesta syystä Antin pakeille, lieneekö Antti jo viestitellyt Mikan kanssa? Mika on kertomansa mukaan ollut ikänsä suunnistusihminen ja muuttanut fysiikan uran takia USA:an. Hän kokeili tarkkuussuunnistusta 4 vuotta sitten ja jäi kuulemma heti koukkuun.
  
  Pistän Jari sulle Mikan sähköpostiosoitteen, jos haluatte vaihtaa maamiehinä kuulumisia. Harvinainen tilanne kuitenkin kyseessä. Muillekin vinkkinä, että jos haluaa päästä MM-kisoihin ja tippuu varasijoille, niin hakemusta vetämään esim. Keski-Euroopan maihin;)

• ---

  nimimerkki

  Pekka

  29.5.2015 klo 10:44
  Mika Latva-Kokko lähetti jokin aika sitten minulle sähköpostia ja kyseli vinkkejä valmistautumisesta MM-kisoihin. Hän on juuri tuo kaveri, jonka Jari on googlettanut. Kertoi suunnistuksen olleen aina tärkeä harrastus ja kun hän kokeili tarkkuussuunnistusta vuonna 2010 hän jäi lajiin koukkuun. On pärjännyt kohtuullisen hyvin USA:n kisoissa ja valittiin nyt MM-edustajaksi. Annoin hänelle Jarin sähköpostin ja kehotin utelemaan Jarilta, miten esim. vanhoihin karttoihin ja ilmavalokuviin tutustumalla voi valmistautua kisoihin. (Itse en koe olevani mitenkään hyvä antamaan neuvoja, kun oma valmistautumiseni on yleensä sitä, että yritän olla oikeaan aikaan oikealla lentokentällä niin, että pääsen muun porukan mukaan. Perillä sitten selviää niin maasto kuin karttakin).

• ---

  nimimerkki

  Kyllikki

  29.5.2015 klo 17:46
  On kyllä TOSI pohojalaanen sukunimi ... Mutta tuntematon suuruus itselle.

• ---

  nimimerkki

  Jari

  30.5.2015 klo 10:20
  Olettehan antaneet gmail-osoitteeni ? Vanha modultek osoite ei enää kanna postia minulle asti.

• ---

  nimimerkki

  Pekka

  31.5.2015 klo 11:47
  Joo, annoin tuon gmail-osoitteesi. Vinkkasin myös trailo.fi sivustolle, tosin hän on varmaan löytänytkin ne jo aiemmin. Ja Mika varmaan lukee näitä meidän kommenttejamme ja naureskelee itsekseen.

• ---

  nimimerkki

  Pohojanmaalla tunnetaan

  12.6.2015 klo 08:35
  Latva-Kokko Ilmajoen Koskenkorvalta samasta, Mikan isä Lauri Latva-Kokko.
  
  Mika on aina asunut Heinolassa, mutta muuttanut Jyväskylän opiskelujen jälkeen USA:han ja on perhe nykyään siellä.
  
  Mika on Jyväskylän aikoina ollut muutaman kerran opiskelijaporukalla Jukolassa ja nyt innostunut vähän enemmän.
  
  Oli MM-kisa rastiviikolla Vuokatissa H35AL-sarjassa ja vähän iltarasteja Heinolan seudulla ja Merenkurkun rastipäivillä samana kesänä.

• ---

  nimimerkki

  Lauri

  19.6.2015 klo 10:59
  Bulletiini 4 pdf-muodossa http://www.wtoc2015.org/wp-content/uploads/2013/12/WTOC_2015_Bulletin_4_printed_2.pdf

• ---

  nimimerkki

  Anna

  21.6.2015 klo 19:29
  En ymmärrä, miksei Suomen joukkue ole harjoittelemassa viikonlopun ECTO-kilpailuissa Kroatiassa? Kisojen on annettu ymmärtää olevan samaa tyyliä kuin MM-kisojen, ja periaatteessa "kaikki muut" ovat siellä. Ihanko tosi kukaan Suomen joukkueesta ei ehtinyt paikalle?! Tuntuu erikoiselta, kun ajattelee, että kyseessä on MM-kisat.
  
  Tsemppiä kuitenkin kaikille kisoihin! :)
  
  PS. Ihmettelin myös Liettuan ECTO:ssa, että eikö ketään suomalaista (paitsi meitä ja Aria ja Penaa) kiinnosta vuoden 2017 MM-kisojen järjestäjän kisat...

• ---

  nimimerkki

  Antti

  21.6.2015 klo 20:11
  Riittää, kun voittaa MM-kisat.

• ---

  nimimerkki

  Lauri

  21.6.2015 klo 20:43
  Olin eilen Varazdinissä tempossa. Tulin toiseksi, vaikka kuulin kisasta 3 tuntia ennen lähtöä ja jälki-ilmoittautuneena ehätin paikalle 15min ennen lähtöä. Ihan kohtuullisen mukava kisa kaiken kaikkiaan. Kuitenkin aika paljon puutteita kartoissa ja radoissa. Mm- vihreät puskat olivat kartassa puoliavoimia muutamalla asemalla ja sen sellaista.
  
  Parhain esimerkki epävirallisen esikisan ja MM-kisan tuloksista on vuodelta 2013, jolloin Jarilla oli käsittääkseni vain ja ainoastaan fokuksessa MM-preo. Miten kävikään.. Aika erilaiset tulokset kärjen osalta.. Vaikka kuinka yritin matkia Pepin ratoja, niin en siinä onnistunut:)
  
  Selkien esikisan preo-tulokset https://www.trailo.fi/@Bin/263494/05072013%20TrailO%20Preo-Elit%20Punchinglegend.pdf
  
  MM-kisat Vuokatti http://www.trailo.fi/@Bin/266869/08b-WTOC2013-PreO-Open-Total_results.pdf

• ---

  nimimerkki

  Antti

  22.6.2015 klo 19:41
  Suomen joukkue on perillä Kroatiassa valmistautumassa huomisiin harjoituksiin.

• ---

  nimimerkki

  Mikko

  23.6.2015 klo 17:10
  Tarkkuutta Suomen joukkueelle MM-koitoksiin!

• ---

  nimimerkki

  Lauri

  23.6.2015 klo 21:19
  Mallisuunnistukset takana. Kartassa pientä kohinaa ja ruottalaiset sekaisin nollarasteista. Puukuvaus oli hiukan hämmentävä, isommista puista kuvattu tyypillisesti vain lehmästä valkoisella, mutta samanaikaisesti kartasta löytyy hyvinkin vaatimattomia kuusennäreitä. Pistekumpareita on ilmeisesti napattu suoraan lidar datasta eikä niitä juuri havaitse, samoin supat mitättömiä. Kun tehtäviä ratkaisee kartta edellä niin ovat kuitenkin ratkaistavissa ja suurin osa kartan kohteista on myös maastosta havaittavissa. PreOssa on onneksi aikaa ihmetellä, tempoon kasvillisuuskuvaus aiheuttaa lisähaastetta. Täytyy malttaa...

• ---

  nimimerkki

  Ken

  24.6.2015 klo 02:17
  Menestystä MM-kisajoukkueelle.

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  25.6.2015 klo 22:44
  "Varmistellen finaaliin". Eipä kamalan paljon enempää Marko olisi saanut varmistella. Mutta mikä on ollut tsekkien kommellus tempokarsinnassa? Kolme hylätty!
  

• ---

  nimimerkki

  Vanhat kartat

  26.6.2015 klo 00:53
  Huhupuheiden mukaan vanhat kartat + (ilmakuvat) karanteenissa mukana.

• ---

  nimimerkki

  Kari M

  26.6.2015 klo 13:45
  Onneksi olkoon Antti! Tulihan se henkoht MM-kultakin ja jatkoa seuraa.Iso käsi myös koko joukkueelleja ensikertalainen Laurille.
  

• ---

  nimimerkki

  Martti

  26.6.2015 klo 14:13
  Onnittelut ANTTI! MM-kultaa!
  
  Suomen kokonaispanos mahtava: 5. Lauri M (hienoa!), 11. Marko, 16. Jari
  (epävirallisia tuloksia)

• ---

  nimimerkki

  Tuomo

  26.6.2015 klo 14:42
  Upeaa, Antti, onneksi olkoon!

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  26.6.2015 klo 14:45
  Kerava onnittelee. Hyvä Antti ja koko joukkue.

• ---

  nimimerkki

  Pinja

  26.6.2015 klo 15:08
  Paljon onnea Antille!! Ja onnittelut Laurille podiumpaikasta! Ja Tsemppiä preohon.
  
  

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  26.6.2015 klo 15:28
  Onnittelut. Niin ansaittu maailmanmestaruus, että muu olisi tuntunut yllättävältä.

• ---

  nimimerkki

  Esko

  26.6.2015 klo 19:04
  Onnittelut Mestari-Antille täältä paikan päältä. Upea draivi ja tarkka putti kaikilla väylillä.
  

• ---

  nimimerkki

  Anna

  26.6.2015 klo 20:04
  Onnittelut Antille ja Laurille!

• ---

  nimimerkki

  Roope

  26.6.2015 klo 22:55
  Onneksi olkoon hienoista suorituksista!

• ---

  nimimerkki

  Ken

  27.6.2015 klo 02:24
  Onnittelut Antille ja koko joukkueelle mahtavasta suorituksesta TempO radalla.

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  27.6.2015 klo 16:19
  Antin tupla jäi hiukan vajaaksi. Mutta hopea Preossa näyttää tulevan, jos ei kukaan protestoi. Komea saavutus kaikkiaan. Onnittelut!
  
  Marko kiristi komeasti neljänneksi ja Jari kahdeksanneksi. Eipä siellä kymmenen joukossa muut maat koko joukkueella olekaan.
  
  Paralympiasarjassa Karilla oli vähän parempi päivä kuin eilen, näyttäisi tulleen 12. sija. Pekan tuloksessa on jotakin outoa. Onko kakkososan kortti hukkunut vai jokin muu katastrofi - vai laskenta vain kesken.
  

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  27.6.2015 klo 16:26
  Toisen päivän rata näyttää olleen helpohko, selkeä ainakin. Ainakin 10 teki virheettömän perusradan, avoimessa 8 ja parassa 2.

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  27.6.2015 klo 16:29
  Tulihan se sieltä. Pekka sai loput pisteensä ja nousi seitsemänneksi pudottaen Karin sijalle 13.

• ---

  nimimerkki

  Kari M

  27.6.2015 klo 16:56
  Onnea Antille hopeasta. Mutta mitähän siitä joukkuekisasta vielä tuleekaan!
  Harmi, että ilmeisen hyvä kisa ratkesi enemmän tai vähemmän eka päivän rastiin 10. vain 7 oikeaa vastausta ja 12.rastiin vain 8 oikein. Onneksi kärkikaksikolla toinen, mutta eri (!), näistä oikein. Kontrastia osoittaa vielä se, että niiden välinen rasti oli kaikilla oikein. Joku voisi arvioida "sattuman" osuutta tässä tapauksessa.

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  27.6.2015 klo 17:25
  Kun en tiedä joukkueiden nimilistoja. Jos maat ovat onnistuneet joukkueidensa valinnassa, järjestys on mielestäni UKR-FIN-SWE.
  

• ---

  nimimerkki

  Pepi

  27.6.2015 klo 17:36
  Kymppirastia on kiva ratkoa näin jälkiviisaasti koneen äärellä. Se on katveansa, joka pitäisi päätellä (karttaan luottaen) nollaksi jo maastoon katsomatta. Joskus olen tällaisen rakentanut ja joskus näin ratkaissutkin. Ja kaiketi joskus erehtynyt.

• ---

  nimimerkki

  pepi

  27.6.2015 klo 18:47
  En näköjään katsellut tuloslistoja tarpeeksi hyvin, koska joukkuekilpailussa minulta jäi Kroatia ja Tsekki huomiotta. Pronssimitali kuitenkin, eli Suomelle kolmen mitalin kisat.

• ---

  nimimerkki

  Kari M

  27.6.2015 klo 19:39
  Niinpä Ruotsi jäi historiallisesti ilman mitalin mitalia!

• ---

  nimimerkki

  Ken

  28.6.2015 klo 02:25
  Onnittelut koko joukkueelle upeasta kisasta.

• ---

  nimimerkki

  Antti

  28.6.2015 klo 08:23
  Tempon finaali sujui ihan nappiin. Kaikki asemat ratkoin suunnilleen puoleen minuuttiin. Kakkosasemalla tuli roiskaistua yksi ylimääräinen nolla. En muista, mihin siinä ajattelin oikean paikan, mutta rastissa ei mitään ihmeellistä ollut. Yksi virhe ei haitannut, kun vain Marko vastasi kaikki oikein. Tempon finaali oli hieno, vaativa kisa.
  
  Preon ekana päivänä meni tosiaan väärin tuo kymppirasti. Tämä oli hieno tehtävä. Pieni aavistus käväisi nollarastista, mutta en jäänyt työstämään riittävän tarkasti. Rastilipun edessä törmän näki tippuvan alaspäin, mutta muuta ei näynyt, joten oikeaan ratkaisuun päätyminen ei ollut helppoa. Oikeaa nenää ei siis nähnyt ollenkaan. Rastia 12 tuli väännettyä 15-20 minuuttia ja onneksi meni oikein, vaikken varmuutta saanut. Rastilla 17 tuli toinen virhe. Tässä yksinkertaisesti luin kuivat uomat, uurteet ja polut väärin ja kun oli ajasta tiukkaa, en jäänyt varmistelemaan enemmän. Ikävä virhe, kun tässä monet osasivat poimia oikean lipun, vaikka eivät löytäneet maastosta rastin ympäristön kohteita ollenkaan.
  
  Toisena päivänä tuli täydellinen suoritus, mutta Michelelle ei mahtanut mitään, kun hänkin pisti kaikki oikein. Minulla ainoa virhe oli, että ensimmäisellä aikarastipaikalla pysähdyin ja lopetin vastaamisen toisen aikarastikartan jälkeen, kun kolmaskin oli vielä jäljellä. Tuli se kolmaskin sieltä vastattua, kun ajanottajat eivät pysäyttäneet kelloja vielä toisen kartan jälkeen. Toisen päivänkin rata oli tosi vaikea, joten siihen nähden monet saivat tosi hyviä pisteitä.

• ---

  nimimerkki

  Jari

  28.6.2015 klo 21:02
  Amsterdamin lentokentällä matkalla kotiin.
  
  Pahoittelen koko joukkueen puolesta kannustusjoukoillemme että elämme kisaviikon lähes radiohiljaisuudessa. Focus on vain ja ainoastaan kisasuorituksissa.
  
  Lauri M ja Antti kiteyttivät osaltaan hyvin mallin ja kisaradat. Lisäisin oikeastaan vain sen että 1.pv sade (30mm) teki savipoluista luistinratoja. Liikkuminen oli äärettömän hankalaa ja raskasta. Juoksuaskeleita ei uskaltanut ottaa. Ajasta oli kokoajan pulaa.se teki kisasta haastavan.
  
  2.pv maasto, kartta ja rata oli yksi täsmällisimmistä ja nollarastin määritelmä toimi loistavasti. Nyt oli kisat joiden tehtävistä ei jäänyt mitään hampaankoloon. Ei kaikki täydellistä ollut, mutta hyviä kuitenkin.

• ---

  nimimerkki

  Sami H

  29.6.2015 klo 19:34
  MM-TempOn finaalin tulokset csv-muodossa analysoitavaksi: https://drive.google.com/folderview?id=0B4OfeF-GBUpIfmtzUUtwcWdPODBGNXNtZUdHU3pBZW5XN1hTZGprX2VtdjRQVW9YS1pWTlE&usp=sharing
  
  

• ---

  nimimerkki

  Lauri K

  30.6.2015 klo 08:12
  Kroatian kävijät, käykääh'n vastaamassa urheilijakomission tekemään kyselyyn. Vastaukset ovat erittäin tärkeitä, sillä ilmassa on monta tärkeää kysymystä. Niihin olisi hyvä saada laajemman porukan mielipide.
  
  Kysely https://www.surveymonkey.com/r/RQDHJNV

• ---

  nimimerkki

  FIN3

  3.7.2015 klo 14:24
  Hyvinhän se Kroatiaviikko päättyikin ;-)

• ---

  nimimerkki

  Sami H

  5.7.2015 klo 10:08
  WTOC Challenge - Huippujen varjossa, Kroatia, 2015
  
  Perjantai:
  
  Matkani alkoi Kuopiosta, tällä kertaa jo ennen ulko-ovea. Pakatuani kampeeni ja lähtiessäni huomasin, että laukkuni kylki repsottaa auki noin 15 cm matkalta. Bussin lähtöön oli noin 20 minuuttia, joten mukaan kourallinen hakaneuloja ja menoksi. Päätin korjata asian myöhemmin. Bussi Kuopiosta Helsinkiin lähti aikataulun mukaan, mutta kuten tälläisiin matkoihin kuuluu, niin vessan vesisäliö oli tyhjä ja sen täyttäminen teki pienen mutkan heti alkumatkaan.
  
  Lähempänä Helsinkiä tarkistin sähköpostit ja yllätyksekseni huomasin kevään pukutilauksen laskun eräpäivänään seuraava tiistai. Tästä pääsin onneksi yhdellä puhelin soitolla. Helsingissä puolijuoksua lentokenttäbussiin ja sillä hotellille (tai annakin lähistölle). Finnairin joku aasian lento oli peruttu ja hotellin aulassa kuhisi puolen tunnin jono respaan. Muuten matkani ensimmäinen ilta meni hyvin. Ilta puuhanä paikkasin laukkua.
  
  Lauantai:
  
  Sen silmäyksen jälkeen, jonka nukkua saatoin, nousin 4.40 aamupalalle, 5.20 bussilla kentällä, 7.00 koneeseen Amsderdamiin. Viiden tunnin vaihdon jälkeen kello 14.00 koneella Zagrebiin, jonne koneen piti laskeutua kello 16 paikallista aikaa. Kello oli noin 20 vaille, kun siirsin sen ”kesä aikaan” ja huomasin harmikseni kellon näyttävän 15.48. Päätin pitkästäaikaa kokeilla kellon ajan säätämistä, mutta tästä kelloni oli erimieltä (tai reippaasti yhtämieltä). Se käynnistyi uudelleen vuoteen 2001, lokakuun 1. päivää (maanantai), kello 10.00. Tämä ei tullut täytenä yllätylsenä, sen se on tehnyt ennenkin, mutta silloin ajan asettamiseen tarvittavat napit vielä toimivat, nyt eivät. Rannekelloni on nyt pysyvästi eri ajassa.
  
  Hannu ja Sari oli sovitusti lentoasemalla vastassa ja lähdettiin kohti Varazdinia. Vähän ennen ensimmäistä tietullia alkoi sataa kaatamalla, mutta kuuro oli ohi jo hyvissä ajoin ennen Varazdinia. Varazdinin seutu oli vuoristoista ja sademetsämäinen toisin kuin Zagrebin. Tietullin maksettuaan Hannu vakuutti löytävänsä hotellin Varazdinista ilman osoitetta, paikkahan oli niin pieni kartalla sekä ilmakuvissa ja niin pienellä paikkakunnalla muuta hotellia ei varmaan olisikaan. Varmuuden vuoksi etsin Hannun lähettämästä sähköpostista hotellin osoitteen ja riemastuttava yllätys oli, että hotelli Minerva oli Varazdin Toplicessa, aivan toisessa paikassa, jonne tie erkani mootoritieltä noin 6 kilometriä aiemmin.
  
  Hotelli Minervan tosiaan löysi pikkukylästä helposti. Suurikokoinen rakennuskompleksi sisälsi hotellin, kylpylän, pankin, poliisiaseman… löytyipä toisesta kerroksesta vieläpä Ambulanta. Huoneemme olivat vasta remontoituja ja varattu puolihoidolla. Niinpä ensimmäisenä iltana menimme päivälliselle hotellin buffettiin, pohjakerrokseen. Henkilökunta piti tarkoin huolta, ettei kukaan mene sisään ennen käsien desifiointia. Tarjolla olevat herkut olivat nimetty vain paikallisella kielellä ja henkilökunta puhui vain sitä samaa. Henkilökunnan reaktio vesilasin ottamiseen kertoi juoman laadusta ja käsitylsen pystyi vahvistamaan katsomalla naapuripyötiin. Kukaan ei juonut mitään. Niinpä ruokailun jälkeen lähikahvilaan, onneksi samassa kompleksissa oli sellainen. Sari löysi myyjän kanssa yhteisen kielen (saksan) nopeasti ja sai tilattua kahvit ja vettä. Vesipulloa myöhemmin lähdettiin pienelle kauppareissulle Varazdin Topliceen. Kylä on täynnä pieniä asuin rakennuksia, joiden välissä mutkittelevia sivukujia ja pääkadut ovat, niin kapeita, että jyrkimmät ylä- ja alamäet olivat yksisuuntaisia. Toinen kaista näissä kohti oli varattua parkkeeraamiseen. Ainut avoin marketti löytyi aivan mäen alta. Palattuamme hotellille selvitettiin Martin Fredholmilta seuraavan päivän kilpailupaikan eli naapurikylän Luzecin sijainnin. Ensimmäinen yö valvottiin Juhannushäitä viettävien vieraiden juhlintaa kuunnellessa.
  
  Sunnuntai:
  
  Syötyämme aamupalan, jossa yhtä paljon kehumista kuin illallisessä, Sari selvitti vuotavan lavuaarin mysteeriä. Huoltomies kehui pikaratkaisua, roskakoria lavuaarin alla, mutta muita toimia se ei aiheuttanut. Seuraavaksi lähdettiin Varazdiniin edellisen päivän TempO maastoon. Vaikkei kilpailukartalle ensiyrittämällä osuttukaan, niin ystävällisen paikallisen suunnistajan rouvan, joka vartasten lähti ajaen opastamaan, avulla pääsimme kartalle. Maasto oli kaupungin keskelle jääneen linnan piha ja sen pieni puutarha. TempO oli kiertänyt linnaa vallia pitkin asemilta eripuolille katselleen. Linnankierron jälkeen söimme lähimmällä mäkkärillä ja jatkoimme kilpailupaikalle Luzeciin. Auto saatiin ajettua suoraa kilpailukeskukseen tulostaulun ja tulospalvelun viereen. Lähtöön oli pakollinen kuljetus ja ensimmäisen lähdön oli määrä olla kello 13. Mutta, koska ensimmäinen kuljetus lähtöpaikkalle lähti vasta kello 13, niin arvata saattaa, että päivästä tulisi pitkä. Kuljetusten väli oli noin 30 minuuttia ja kolmanen kuljetuksen jälkeen järjestäjät ilmoittivat, että pitävänsä tunnin tauon: ”metsä on täynnä”. Sitten kilpailijoita aloitettiin kuljettaa maastosta kilpailukeskukseen. Tulospalvelu jakoi ratkaisukarttoja ennen kuin kaikki olivat päässeet edes metsään. Lopulta pääsin kuljetukseen ja lähtemään tunti 40 minuuttia myöhässä.
  
  Kartta oli suurennettu 1:10000 kartasta mittakaavaan 1:5000, käyrävälillä 5 metriä ja mm. u-supat olivat jätetty suurentamatta. Kartalla ei ollut juuri muita pistemäisiä kohteita. Rata kulki edestakaisin pienen metsätien pätkän, jonka levennetyllä kääntöpaikkalla oli osalla kanssa kilpailijoista vaikeata pysyä. Ensimmäinen virhe tuli 7-8 rastilla, jotka olivat linjassa kartalla, vaan eivät luonnossa. A-rasteilla ei ollut tolppia, josta itselleni seurasi yksi virhe. Yksi virhe matkanmittaamisesta ja yksi 45 asteen yli arvio oikealla kohteella. Tuloksia ei jääty sen enempää vatvomaan vaan ajoimme pikavauhtia syömään hotellille.
  
  Maanantai:
  
  Aamupalan jälkeen istuimme kuuntelemaan Ove ja Martin Fredholmia yhdessä yli 30 muun hengen kanssa EA Cliniciin. Clinicin jälkeen söimme ja suunnistimme päivän radan hotellin lähistöllä. Rata kierteli aluksi avoimella katua alueella nousten sitten peitteisempään puistoon. Ensimmäinen virhe oli taas väärän sivun tulkinta oikealla kohteella. Toinen virhe tuli notkelmassa radan kääntymispaikalla ja kolmas heti perään nenän korkeuden arvioinnissa. Neljäs virhe tuli kiven sivussa olevasta lipusta. Karttaan suurena kivenä merkitty kohde nousi rastin puoleiselta sivulta kuulopuheiden perusteella noin 10-20 cm. Itse en huomannut tuota ja valitsin Zeron. Viides virhe tuli aukella olevan puiden välin arvioinnissa, jossa toista päätepistettä oli todella vaikea löytää.
  
  Kilpailun jälkeen ajoimme Zagrebiin WTOCin kilpailumajoitukseen hotelli Aristoseen, jossa tapasimme myös juuri majoittuneen suomen joukkueen. Illallinen syötiin hotellin ravintolassa Tiarassa. Alkuruoaksi lientä lähes ilman sattumia. Pääruoka vaihtoehdot olivat kana tai kala. Jälkiruoaksi juustokakku, raita suklaa kastiketta ja muutama puolukka koristeena. Illallisen yhteydessä Jari naapuripöydästä kysyi joukkueen johtajalta vesi tilannetta. Tähän väliin heitin nopeasti, harkitsemattomasti ja tavoistani poiketen: ”Huhun mukaan tulee taivaalta”. Illallisen jälkeen kävin kilpailutoimistossa maksamassa ilmoittautumisen ja ostamassa kisapaidan. Sain mukaani painetun version Bulletiinista.
  
  Tiistai:
  
  Aamupalalla keskustelua hertätti joukkueiden materiaaliin päätynyt kuvallinen erityisohje nollarastin määritelmästä. Ohje oli onneksi sama kuin sanallinen versio bulletinista yhtä lisämainintaa lukuunottamatta: PreO kilpailussa ei ole pistekohteilla nollarasteja. Matkasin mallisuunnistukseen Hannun kyydillä, jolla siis olin liikkunut tähänkin asti. Mallin lähdössä sain vuokra SI-kortin, päivän kilpailukortin, mallisuunnituksen kilpailu- ja ratkaisukartan. Ensin suuntasimme Hannun kanssa TempOn malliin. Emme jääneet jonottamaan, vaan jatkoimme suoraan itsepalvelutiskille. Hannu otti ajan ja pääsin suorittamaan ensin. Neljä tehtävää ja kolme virhettä. Seuraavalta asemalta yksi virhe lisää. Hannusta järjestely oli hyvä, sai tehdä oman suorituksen, vaikka kuulikin joitain vastauksia. PreOn mallisuunnistuksen tein omaa tahtiani. Puistossa ei todellakaan ollut kaikki kohdallaan ja ihmetystä herätti todella pienienkin maastokohteiden kuvaus. Tein virheen selvällä 3. rastilla, jossa ensin kävelin pitkin kielettyä tietä, kuten moni muukin ja sitten valitsin lipun yli 7 metrin päästä. Toinen virhe tuli 6. rastilla, jolla suuremman puun lehvästö kurkottui ojan yli. Aikarastille jonotin ensin Karin, sitten Pekan ja Heikin kanssa kunnes Hannu saapui ja kellotimme itsepalveluasemalla taas toisillemme ajat. Ei virheitä.
  
  Banaanivälipalan jälkeen suoritimme EA Clinicin käytännön osuuden maastokävelynä samoilla rasteilla. Puiston kartoituksen epätarkkuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota, vaikka käytännön suorituksessa juuri kauaksi tielle merkattu kielletyn kulkureitin merkistä koituisi ongelmia. Clinicin lopussa alkoin sataa. Clinicin jälkeen saimme kyytiimme Hongkongilaisen vahvistuksen, koska järjestäjien bussikuljetus oli jo mennyt. Olisimme saaneet toisenkin, mutta ajattelimme pysähtyä syömään matkan varrella ja kaveri halusi vain suoraan hotellille. Paluu matkalla olisimme kurvannut heti ensimmäisen ravintolan pihaan, mutta koska portti ei auennut ja sateen yltyessä emme haluneet etsi parkkipaikkaa kauempaa jatkoimme matkaa. Päädyimme valitsemaan mäkkärin ja kysyimme sopisiko se Hongkongilaiselle: ”Käy, jos olette menossa. Ei, jos ette ole. Minun takia ei tarvitse mennä. Inhoan mäkkäriä. Työni puolesta syön siellä liiankin usein.” Päätimme kuitenkin mennä, sillä mitään muuta ei ollut luvassa. Hotelliin saavuttua kävin kilpailutoimistossa ostamassa lounas- ja Banquet-liput. Lounasliput sain, mutta Banquet-lippua en.
  
  Keskiviikko:
  
  WTOCin ensimmäinen PreO. Koska yleisökilpailu alkaisi vasta puolituntia viimeisen lähdön jälkeen, niin minun ei kannattaisi kulkea joukkueen ja siten myöskään Hannun mukana kilpailupaikalle heti aamusta. Vahingosta viisastuneena joukkue ja niin myös minä päätimme jo aamulla, että illalistamme hotellissa. Sain aamupalalla sovittua myöhäisemmän kyydin kisapaikalle vanhempien tieteenharjoittajien kanssa. Lähdimme Pentin ja Eskon kanssa, Pentin vuokraamalla ja haukkumalla ranskalaisautolla kisapaikalle navigaattorin opastamana. Saavuimme hyvissä ajoin parkkiin, josta lähtöön ja kilpailukeskukseen oli noin 900 metriä. Kilpailukeskukseen meillä ei ollut mitään asiaa ennen kilpailua, joten päätin jättää reppuni suosiolla autolle. Parkkipaikalla sää oli hieman pilvinen ja muutaman pisaran pilvi vielä ripsautti, joten vaihdoin sadevaatteet ylleni ja varakengät jalkaani. Lähtöpaikkalle saavuttaessa sää selkeni ja aurinko alkoi jo porottamaan, joten jätin sadetakin Esko reppuun ja Pentti oman sadetakkinsa muovipussiin aivan repun viereen. Jonotimme lähtöä vajaan tunnin ja pääsimme matkaan hieman vaille kaksi.
  
  Kilpailu alkoi aikarastilla, joka sijaitsi tiheässä metsässä aivan ojan varressa. 13 sekuntia ja kaikki oikein. Sitten eteen päin ja vastaan tuli toinen asema, joka oli tyhjillään? Ilmeisesti kävin Paran enkä Openin aikasemalla. ”Polun” kunto alkoi huonontua lähetyttäessä varsinaistä lähtöä. Lähdöstä eteen päin ”polku”, se mitä siitä oli jäljellä upotti 5 cm, askeleiden alta purusi mutaa ja jokaista askelta sai varoa, koska se liusui alta. ”Polun” reuna, niin kaukaa kuin kilpalilijat olivat uskaltaneen poiketa, oli tallottu ja kenkiin tarattunut muta pyyhkiytynyt lähistön kasveihin. ”Kävely” ”polkua” pitkin muistitti luistelua ja varsinkin kenkäni, joista olivat kuluneet pohjakuviot pois, vaikeuttivat tilannetta entisestään. Suunnistukseen keskittyminen oli vaikeaa, kun piti keskityä pysyäkseen pystyssä. Ajattelin etukäteen, että MM-radat olisivat erityisen vaikeat, mutten arvannut, etten osaisi edes kävellä. Rata kiersi pitkin alavaa maata edeten ojanvartta kartanvaihtoon ja toista puolta ojaa takaisin. Kulkukelpoisuus vaihteli paikoin riippuen oltiinko edes hieman lähtötasoa korkeammalla. Kukaan ei vaikeakulukuisella osuudella miellelään edestakaisin juoksennellut, vaan rastit yritettiin ratkoa pääsääntöisesti paikaltaan. Positiivista oli, että mallisuunnistuksen epämääräisyydet olivat tiessään. Ratamerkinnät, niin maastossa kuin kartalla olivat selkeät. Maalissa kerättiin kaikilta kilpailijoilta SI-kortit pois. Toinen aikarasti sijaitsi loivassa rinteessä, jossa oli pari erilaista puuta, notko ja pensasta: 23 sekuntia ja kaikki väärin. Kilpailukeskuksessa tarkistin ratani nopeasti: 7 virhettä, kaikki rasteilla, joita olin hieman helppona pitänyt ja ohittanut tarkemman analysoinnin. Sen sijaan rastit, joille käytin aikaa menivät oikein.
  
  Kilpailukeskuksessa oli tarjolla luonas ja lounaskuponkini oli Pentin autossa parkkipaikalla 900 metrin päässä. Pentin olin ohittanut kartanvaihdossa ja vaivalloinen kävely oli saanut hänet ratkomaan tehtävät nopeutetusti, joten en tarvinnut odottaa pitkään. Sain avaimet ja kipaisin autolle hakemaan lompakon. Tultuani takaisin seurueeni oli tehnyt päätöksen lähteä yhdessä Karin kanssa aikaisemmin ja löyttäydyin maajoukkueen kyydin varaan. Varmistaakseen, ettei Pentin autoon jäänyt minulta mitään tarpeellista, kysyivät asiaa erikseen. Listasin asiat nopesti mielessäni: passi, puhelin, läppäri ja Hannun auton vara-avaimet ja vastasin: ”Ei mitään, mitä nyt tarvitsen”. Sitten hain lounaspakettini, joka osoittautui ruhtinaaliseksi. Leikkasin Pita-leivän ja täytin sen salaatilla ja sellaisella, jota en osaa nimetä. Söin lopun salaatin, kanan ja sen, mitä en osaa nimetä. Juuri kuin olin syönnyt itseni täyteen ja annoksestani oli jäljellä vain leipä sain kuulla, että lähdetään, joten pakkasin sen mukaan. Hotellin illallinen pari tuntia myöhemmin meinasi olla liikaa yhdelle illalle. Kävin kysymässä illalla kilpailutoimistosta vielä Banquet-lippua, mutta vastaus oli, että tule huomenna uudestaan.
  
  Torstai:
  
  WTOCin TempO-karsintapäivä ja yleisökilpailu alkaisi vasta viimeisen lähdön jälkeen, noin kello 14. Sovimme vanhempien tieteenharjoittajien kanssa lähtöajaksi kello 11.30, koska Karlovakkiin olisi reiluhko 55 kilometrin matka. Bulletinissa varoitettiin 19 kunan tiemaksusta ja liikennemääristä, koska päivä sattui olemaan myös kansallinen vapaapäivä. Seurueemme lähti ajoissa matkaan Eskon autolla, Pentin asettaman navigaattorin opastamana. Menomatkalla Pentti eritoten (kolmesti) varoitti ajamasta Splitiin: ”Kaikkialle muualle voit ajaa, mutta Splitiin älä aja”. Onneksi navigaattori ei opastanut sinne. Ajoimme tovin ja vastaan tuli luvattu tietulli. Maksettiin 20 kunaa, mutta portti ei aunnut. Maksettiin toiset 20 kunaa, mutta edelleen lisää vaadittiin. Sitten huomasimme, että taulussa luki 48 kunaa ja loput maksettuamme pääsimme jatkamaan matkaa. Noin kilometriin päässä tuli vastaan toinen (tie)tulli. Tämä oli hieman erilainen, sillä tällä kertaa kysyttiin passeja. Koska kaikilla seurueen jäsenillä ei ollut passeja mukana, tarvetta ei mainittu Bulletinissa, niin päätimme selvilttää, missä oikein olimme ja mihin olimme menossa. Olimme ajaneet luoteeseen Krapinan ohi Slovenian rajalle lähes 60 kilometria väärää tietä. TomTomille oli tullut koti-ikävä ja se opasti meitä Helsinkiin. Rajalla käännyttämisen jälkeen pistimme myös Eskon navigaattorin opastamaan meitä kohti Karlovakin kilpailupaikkaa. Zagrebia lähetyssämme käänsimme automme kohti Splittiä, se sijaitseen Kroatian rannikolla Zagrebista päin Karlovakin takana. Olimme suunnilleen kello 14 kisapaikan parkissa ja lähtöjonossa saimme viettää vielä tunnin.
  
  TempO oli puistomaisessa maastossa ja alkupään tehtävät puiden ja muiden kohteiden eri puolien tutkimista. Ensimmäisellä asemalla toinen vastaukseni Bravo toistettiin Zerona, mutta annoin asian olla, sillä en uskonut asialla olevan merkitystä. Seuravasta lipusta myös virhe. Asema kaksi oli erityisen hankala, koska en tiennyt missä olin. Siitä kaksi virhettä. Kolmannelta asemalta lähtien kyseltiin myös maaston muotoja, joten pystyin nostamaan ratkaisutahtiani. Neljännellä asemalla tein laskuvirheen lipuissa, nimesin Deltan Echosi. Asemalla viisi Alfa-lippu oli rinteessä, juuri ja juuri kukkulan päällä oleman korkean männyn alla. En jäänyt mittailemaan, vaan Zerotin sen hieman hepposella perusteella. Siitä virhe. Asemalla seitsemän PointOrSpeak ja BoundedOrFree sai jatkokseen StanOrSitin ja SleepOrWaken. Virkailijalla taisi myös olla pitkä päivä. Tempaisin aseman 28 sekunttiin, joka oli virkailijan mielestä päivän 5.-6. kovin aika. Matkalla viimeiselle asemalle saimme tietää, että se oli peruttu. Päätimme käydä katsomassa sen, mennä maaliin ja syömään. Maalissa tapasimme Lauri K:n, joka oli juuri suunnistanut paikallisen sprinttisuunnistuksen yhdellä Zerolla. Seurueemme suuntasi täpötäyteen lähikuppilaan, johon jäimme syömään pizzat. Sieltä meidät tavoitti Englannin suuruus Kealey, joka toimitti kauttamme Antin ja Laurin voittamat sprittimitallit. Illalla kävin kilpailutoimistossa kysymässä Banquet-lippua. Tällä kertaa kelpasi raha ja pyysivät, että tulisin huomenna hakemaan lipun.
  
  Perjantai:
  
  TempO-finaali ja toinen mallisuunnistus. Lähdin Hannun kyydissä kisapaikalle katsomaan TempOn finaalia. Golf-klubin varjossa saimme seurata maailman mestaruuden ratkamista kahden viimeisen aseman osalta. Viereisessä pöydässä Hongkongilaiset kirjasivat ylös viimeisen aseman rastiväliajat, siis ajat kartan kääntämisen välissä.
  
  Mallisuunnistukseen hain kartat ja SI-kortin. Ohitin lähtöpaikalle viritetyn aikarastin ja tutustuin ensin PreOn rasteihin. Tällä kertaa mallisuunnistus onnistui helposti. Joka rastille sain useamman linjan ja kaikki meni oikein. Tarkistuksen jälkeen palasin tarkistamaan aikarastit. Illalla söimme Hannun kanssa ravintola Stafassa, sillä Hannulla oli kiire TOMiin. Suosittelimme sitä myös joukkueelle. Kävin samalla reissulla kysymässä Banquet-lippua: ”Tule uudelleen TOMin jälkeen”. Kävin hakemassa lipun myöhemmin.
  
  Lauantai:
  
  WTOCin toinen PreO. Pentille oli tullut jonotuskiintiö täyteen, joten matkasin kisapaikalle Eskon kyydissä. Lämpöä oli 25 astetta, mutta taivais oli onneksi utuinen. Saavuimme hyvissä ajoin, mutta emme huomanneet hakea kilpailukortteja infosta, sillä ensimäisenä päivänä ne olivat lähtöpaikalla. Lähtöpaikalle oli matkaa vajaa kilometri, mutta meidän ei tarvinnut sitä kolmesti kulkea, vaan järjesjäjä järkkäsi kaikkien kilpailukorttinsa uhtaneiden kortit paikalle polkupyörällä. Lähtöön muodostui aika pitkä jono ja jäin noin 5 henkilön (10 minuutin) päähän Eskosta, viimeiseksi suomalaislähtiäksi.
  
  Kilpailu alkoi taas aikarastilla, joka sijaitsi avoimella Golf radalla. 12 sekuntia ja kaikki oikein. Golf-radan kaikki rastit sai mukavasti linjattua. Tosin viidennellä rastilla jäi tarkistamatta lippurivistön etäisyys, valitsin lipun ja siitä virhe. Saavutin muut suomalaiset 9:n rastilla. Rastilla 10 tiesin oikean lipun (Bravo), mutta laskin A-C, leimasin C:n. Virheet tajusin heti tehtyäni. Hyvillä mielin toiselle aikarastille, joka sijaitsi metsikkön suojissa. En saanut mitään tolkkua kartasta, tulkitsin Bravon Charlieksi ja sitä rataa kaikki väärin.
  
  Suomalaismenestyjät palkittiin heti paikan päällä Golf-klubilla. Porukalla todettiin, illan mittaan useampaankin kertaan, että koko joukkueen suorituksen oli erinomainen verrattuna vaikkapa Ruotisin menestykseen. Paljon odotettusta Banquetista sanottakoon, että ruoka, seura ja ohjelma oli hyvää.
  
  Sunnuntai:
  
  Epävirallinen viestidemo. Viestijärjestettiin saman puiston toisella laidalla missä ensimmäinen malli oli järjestetty. Viestiradoissa oli monia epäselviä piirteitä: Rastilla 8 määritteessä luki A-C vaikka vain kaksi lippua selvästi oli oikealla suunnalla jättäen vasemmalle kolmisen mahdollista Alfa-lippua. Rastilla 11 lippuja oli 5, mutta hajonnalla C määritteessä oli vain A-D. Tästä huolimatta Antti osasi vastata lipun E, kohtaan jossa ei selvästikkään ollut lippua. Vastaus oli ratkaisukartan mukaan vieläpä oikea. Rastit 8 ja 11 hylättiin. Hajonnan C seitsemäsrasti oli viikon tiukin nolla.
  
  Omalta osaltani viesti meni hyvin. PreOssa en tehnyt virheitä (rastia 8 lukuunottamatta). TempOssa toistaja ei kuulluut toista vastaustani ensimmäisellä eikä toisella kerralla. Kolmannella kerralla kirjattiin pöytäkirjaan vastaukseni, joka valitettavasti oli väärin. Yksi virhe (60 sekuntin sakko) ja huonoaika. Siitä huolimatta joukkuellamme viesti meni hyvin jääden vain 61 sekuntia Ruotsin joukkueelle.
  
  Kokonaisuudessaan reissuni oli vaivan väärti. MM-radat eivät oleet sen vaativampaa suunnistusta kuin Suomessakaan. Kuten aikaisemmin keskustelussa on mainittu, ECTOsta ei todellakaan ollut apua MM-radoille ja kontrasti kisojen välillä oli selvä.
  
  PS: Annoin kelloni Terhille räplättäväksi. Se rupesikin toimimaan.
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »